Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
27282930123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

RSS

Instagram
 Viikko siiten lauantain aatoksia
17.12.2017 16:21 | Marska

Ajelimme käydä aamupäivästä Juvalla äitini luona käymässä koko sakilla. Pikku koira oli onnellinen päästessään lämpimään tupaan menomatkalla poiketessamme vanhemman poikakaverin lapsuuskodissa Kallislahdessa nuorten lastatessa peräkonttiin tälle kuuluvia tavaroita.

Valaisimeen saatiin valo kytkettyä nurkkakammariin ja olin jo ensimmäisellä kerralla tähän hommaan ryhtyessäni melkein finaalissa. Piti vain saada lisää pituutta johtoon saadakseen tämän kiinni sokeripalaan.

Huomenna on toinen adventti. Kävin paluumatkalla sytyttämässä isälle, siskolle, mummolle, papalle ja tädille sekä sedälle kynttilät vielä vieden myöhästyneen syntymäpäiväkynttilänkin (marraskuun sankarille) lapsuuden naapurikylän nuoren miehen hautakummulle isänsä ja setänsä myös pötkötellessä maata viimeisenä leposijanaan täällä samoin kuin vieressä siskonsa miehen. Kynttilät pääsivät loppumaan, joten pitää seuraavalla kerralla käydä sytyttämässä lapsuuden joulupukille eli tädin miehen haudalle joulukynttilää ja lyhtyihinkin poisnukkuneille lapsuusperheenjäsenilleni.

Nuorempi kysyi mielipidettäni parisuhdetilanteessa, jossa pariskunnalla on yhteiset pienet lapset ja vaimo ehdottaa avointa liittoa eron sijaan. Oletettavasti nainen on tykästynyt, ihastunut ja jopa rakastunut toiseen mieheen. Mies pohtikin tilannetta ettei ole lakannut rakastamasta vaimoaan ja pahalta tuntuu ajatus tämän ollessa sukupuolisuhteessa jonkun toisen kanssa. Kenenköhän kanssa tämä rouva on petihommiin nyt mieliäkseen ja mitenköhän kauan sekin lempi leiskuu? Jotenkinhan sitä pitää elää ja näyttää esimerkkiäkin vielä nuoremmalle polvelle. (Lemmi, lemmi nuorena, sydän jäätyy vanhana. Lemmi yhtä jos toista, mutta älä toiselta varasta.) Mielenrauhaa ja mukavia koti-iltoja (Jossais kerran reissullansa ja toisen kerran kotona...) menojen vastapainona ja tietenkin myös mukavia menoja koti-iltojen katkaisemiseksi ettei kukaan arkeen vallan tukehdu ja pystyyn kuivu ja kuole mikäli pussi vain antaa myöten.

Aikalailla tarkalle meni ehtiminen neljäksi takaisin kaupunkiin vanhemman töihin. Täällä ollaan kuitenkin jälleen kökötetty kolmatta tuntia jo. Viikkasin eiliset pyykit, pesin uuden likapyykkikoneellisen, laittelin kausitulija palamaan joulukuiseen iltaan parvekkeelle, tiskasin sekä söimmekin jo taas jotakin. Pikku koiran kanssa iltalenkillehän tuota pitää jossain vaiheessa painella.

Nuoriso poikkesi Juvan Tokmannissa haudoilla käydessäni. Auton tankkaaminen jäi ja paluumatkalla Kallislahdessa alkoi bensavalo palaa vähyyttään. Keli oli leuto + 2 c-astetta, mennessä satoi vesiräntää ja tullessa silkkaa vettä, vaan Eetulan tuvassa päiväkahvia juodessamme pilkisti joulukuinen aurinkokin hetkeksi esille läntiseltä taivaanrannasta - vuoden lyhyintä valoisan aikaa. Tiellä oli (etenkin Pieksämäen tiellä paljon) sohjoa autoilijoiden ajellessa maltillisesti. Seurakuntatalon lipputangossa oli suruliputus ja autoja oli parkkipaikalla. Hautajaispäivähän tämä lauantai perinteisesti on.

Pianon päälle oli Eetulaan ilmestynyt vanhimman veljen tyttären pienen yksivuotiaan kuva - pieni rumpalipoika. Juvan perinne-/kansallispuku hopeasolkineuloin on palautettu tekijälleen punaisessa pukupussissa puna-musta -hame, musta villaliivi ja luonnonvalkoinen pellavapaita, puna-mustat nauhat sekä pellavapitsinen luonnonvalkoinen emännän hattu. Pellavapaita on silittämätön, vaan olisi saattanut peräkontissa kyytiä ottaessaan saada ryppyjä jo. 17 vuoteen en ole tätä hienoa vaatetta ylleni laittanutkaan ja korukin oli päässyt pahasti tummumaan. Jospa tälle olisi käyttöä jatkossa tekijänsä luvan kera siskolla, hänen tyttärillään tai vaikka veljen poikien tyttöystävillä tjm. Siipiä ja juuriahan sitä meistä jokainen tarvitsee ja omaa, kun vain osaisi jokainen pitää näitä arvossaan ja kunniassaan. Itselläni on vielä niinkin vahvat siteet Juvaan, että molemmat vanhempani ovat täältä sekä itse vartuin karvaa vaille 18 -vuotiaaksi suunnaten ensin opintoihin Jyväskylään.   

 Mukavaa alkavaa jouluviikkoa kaikille! 
   


 - Marska | Kommentoi



 Mustaa viikonloppua
25.11.2017 15:39 | Marska

Marrasharmaa päivä on ollut vetisen märän loskaisen lämpöasteinen tehden Savonlinnastakin kerrassaan kurjan paikan oleilla. Pikku koirakaan ei ole suostunut aamupäiväjalottelulta tultuaan kävelemään pihalla. Kai se nyt ennen yöuntaan kuitenkin haluaa käydä tarpeillaan.

Nuoremmalla oli yhteiskuntaopissa eilen yksilön talousasioista koepäivä ja koko viikonlopun onkin pienennetty kai voittomarginaalia sisäänostosta ulosmyyntiin mustan perjantain erikoisalemyynnein.

Välittämisessä ei ole kuin parantamisenvaraa, sillä niin paljon tuntuu olevan ympärillä kaikennäköistä pahoinvointia ja tästä aiheutuvaa oireilua. Pahimmoillaanhan tämä yksilön epävakaisuus voi johtaa itsetuhoiseen käyttäytymiseen, välinpitämättömyyteen, itsemurhaan, perhesurmiin tai suorastaan joukkoteurastukseen. Miten hyvin itse voit? Entäpä mahdolliset lapsesi ja puolisosi?

Näin toissayönä paljon unia joissa oli kirpputoria täällä vammaisten lasten kouluaikani työntekijöiden toimesta jossa oli myynnissä paljon kolmivuotiaiden poikien vaatteita, kuollut siskoni oli henkisenä tukena presidenttipariskunnan perheenlisäyksessä ja vielä jotain muutakin. Edellisenä yönä oli bussiuni, jossa auto jäi liukkaalla tiellä mäkeen Auvisenrinteessä. Mitä lienee unikanavalla luvassa ensi yönä?

Pulahdin lähilaiturilla ennen saunaa eilen. Jos muut menevät tähän vilpoisaan puuhaan kannattaa olla varovainen, sillä ainakin Everlahdessa oli laiturin yläporras jäisen liukas. Kaksikymppisenä tykästyin jo vilpoisiin vesiin uiden silloin uimahallilla käydessäni täällä Savonlinnassa ja serkkutytön kanssa pari kertaa Tampereella. Teinivuosina avantouin kerran lukiokaverin mökillä käydessä saunareissulla Juvalla. Muutoin eilinen päivä sujui rennosti kotona oleillen, pyykkiä pesten, tyynyliinoja ja pyyhkeitä vaihdellen, talousroskia kuskaillen ja lajitellen pari pussia, koiran kanssa metsikössä tepastellen sekä piipahtaen hetken kirjastollakin siistimässä e-postitilejä ja päivän tiskitkin hoidellen. Työnhakua en ehtinyt mulkaista nuoremman soitellessa kyytiä jo. Saunan päälle söimme ja töllötin iltatelkkua. Ai mikäkö oli illan menu eilen? Nuorempi sai vielä sienirisottoa salaatilla, koira raksuja jauhelihalla ja jälkiruoaksi dendastixin, itse tein salaatin seuraksi pari sienileipää (risottoa ei enää riittänyt kahdelle) ja keitin kahvit viimeisen mustikkapiirakkapalasen kera vaniljajäätelöllä. Ja taas pitäisi alkaa ruokaa väsäämään ja lauantaiehtoota elämään.  

Elämisen jouluineen raskauden sijaan ja/tai vastapainona keveyttä, valoa, iloa, energiaa, onnea, rakkautta ja lämpöä tähän hetkeen sekä koko loppuelämään! 

Nuorempi tytär kysyi miltä on tuntunut olla hänen äitinsä ja tietenkin samalla isosiskonsakin äiti jo reilun 20:nen vuoden ajan ja nuoremman osalta reilun 15:sta vuotta ja pikkuisen koirapojankin emäntä/äiti reilun neljän vuoden ajan kaikkine oikkuineen? Ainakin olen ollut läsnä ja niin koti kuin sylikin on ollut tarjolla 24*7 eletyn nuoruuteni jälkeen yrittämättä esittää enää mitään teiniprinsessaa kaikkine älynväläyksineen, haluineen, toiveineen, unelmineen... Olisi huonomminkin voinut käydä ja mennä, mutta yh-äitinä on ollut eläminen lasten isien tuodessa tähän revohkaan omat mausteensa ja lisänsä puolikkaasta dna-perimästä lähtien. Kukapa sitä helppoa elämää haluaa ja kai saakaan? Jaksamisia elämänvaiheeseesi ja myötätuulia uusiin... tässä ainutkertaisessa elämässä, jossa ei ole pause -nappulaa eikä sen paremmin uusintojakaan. Hyviä päiviä tässä ajassa - pitäneekin mennä mulkaisemaan miten hieno Olavinlinnasta tulee valaistuna Suomi 100 -vuotta yhtenä teoksena. 


( Päivitetty: 25.11.2017 15:47 )

 - Marska | Kommentoi



 Lokakuun koleutta
19.10.2017 16:49 | Marska

Marraskuun harmautta on jo näin lokakuun puolenkuun mentyä Savonlinnan ilmanalassa. Nuoremman tyttären kouluunsaattamisen (tyttömänä ollessani autolla) yhteydessä aamujalottelin käyttää pikku koiraa tarpeillaan, tällä kertaa ei edes sattunut satamaan.

Jos kevät vuodenaikana on uuden syntymän odottamisaikaa edeten kesään synnyttyään lehtien puhjetessa, niin kesässä on kasvun voima, kukoistus ja taika ennen syksyä ja luopumista eli kuolemista talven lepoon. Jälleen on tämä kuolemisenaika käsillä, vaikka nurmi saattaakin kestää vihreänä vielä tovin. Mistä imemme voimamme jaksaaksemme ja jatkaaksemme omissa ihmiselänvaiheissamme kulloinkin?

Niinhän se on että kannattaa katsoa mitä panee päällensä, suuhunsa ja vielä mitä suustaankin päästää. Spontaaneilla ihmisillä tämä kuitenkin tuottaa suorastaan tuskaa. Mihin sitä itse kukin on valmis aina milloinkin ja miksi ihmeessä?

Nuorempi tytär on haettu koulupäivästään punttisalilla poikettuaan. Tein ruoan ja maistelimme meille uutta tuttavuutta nyhtökauraa vegaanisena ruokavaihtoehtona kookoscurrywokkina riisillä. Ihan maukasta ja syötävää ruokaa. Pikku koira ei lenkille vielä halunnut ja kieltäytyi syömästä omaa ruokaansa kalapuikkoa raksuilla. Sitten vasta alkoi maistumaan, kun laitoin vähän sekaan kookoscurrywokkia.






  


( Päivitetty: 19.10.2017 17:01 )

 - Marska | Kommentoi



 Mikkelinpäivän aatoksia
04.10.2017 18:32 | Marska

Vanhempi tytär kävi poikakaverinsa kanssa päiväkahvilla ennen töihin menoaan tullen pakastepitsojen kanssa. Poikakaverinsa oli ollut eilen poikien peli-illassa ja oli sen verran huonovointinen ettei pitsa oikein maistunut. Hän sai omansa folioon käärittynä mukaan.

Nuorempi tekee läksyjä ja toipuu eilisistä lävistyksistään niin hyvin ettei uskoisi tästä olevan vasta vuorokausi. Pikku koiruus kävi pihalla päivälenkkikipittelyllä kuurosateen sattuessa kohdille torkkuen nyt tässä sohvalla reittäni vasten.

Ilmanala on lämmennyt ollen jälleen suloisen pehmeän kosteaa syyssäätä, joten heinä senkuin kasvaa.

Jutustelimme aikamme todeten perheellisten isien ja äitien vasta osaavankin kunnolla bailata harvoin viihteelle ja vapaalle päästessään. Milloin olet itse viimeksi ollut?

100 -vuotias Suomi on saanut tänään uuden MS:n. Seurasin kotitelkkarin ääressä nuoremman kanssa juhlailtaa Kalastajatorpalta ollen onnekas arvailussani tytön numero 8:n voittaessa ja nuoren suosikin 2:n tullessa valituksi yleisön suosikiksi. Numero 10 jos olisi voittanut niin 15 -vuotias olisi tulevana perjantaina kouluviikon päätteeksi pulahtanut raikkaaseen syysuintiSaimaaseen.

Malesiassa ei siniristilippupäivä ollut F-1 -radalla onnistunut. Parempi onni seuraavan rata-ajon startista itse kisaan. Heijastimetkin vielä kannattaa laittaa syksyn pimeydessä kulkiessa heilumaan näkyäkseen muille liikkujille törmäysten välttämiseksi. Taannoin olin todistamassa toisella puolella kaupunkia kulkiessani aamutuimaan töihin syyshämäräliukkailla fillaroivan äidin turvaistuimessa tarakkakyytiä ottavan lapsukaisen kanssa vastaankävelevän päälleajo. Ilmeisen kovaa vauhtia ajeli äiti-ihminen Hakanristeyksen yli jalankulkijan tullessa Pääskylahden suunnasta ollen kevyenliikenteen kaistalla. Mustelmilla kait tästä selvisi osapuolet ja matka jatkui kaikilla, joskin aikaa tuhraantui lisää. Minkä matkassa voittaa sen ajassa häviää, joten mikäli äiti oli viemässä muksua hoitoon Tuokkolan Seimeen ja itse menossa töihin, tenttiin, työhaastatteluun tjmv. niin armoton kello kipitti vain eteenpäin. Itselläni ei ollut tulloin mitään kiirettä, sillä olin Hakatsun päiväkotiin matkalla EHA2 opetusyksikön sitäkin aamua starttaamaan päivän oppeihin ja tämä sijaitsi mäen kupeessa noin puolen kilometrin päässä ja aikaa minulla oli vielä vartti tasaan. Joskus kyllä niin taksikuskit kuin itse lapsia tuovat vanhemmat yllättivät ollen etuajassa odottelemassa ovien avautumista pihalla. Jokainen aamuhan on erilainen ja päivä lähtee rullaamaan sopimusten mukaan tai ilman niitäkin. Tuolloin 1992-1994 toimi päiväkodin yhteydessä myös korttelikoulu kahden opettajaryhmän viedessä/luotsiessa pikkukoululaisia Mertalan tai Nätkin koulun jatko-oppeihin. Lisäksi vielä vanhusten asialla pörräsi Hakan kerrostaloilla niin kotipalveluväkeä kuin kotisairaanhoitoakin omaisten ohella mummojen ja papparaisten saadessa kyytiä virkistyspäiviin Karpalokodille Mertalammen rantaan. Tämä rakennus oli tulloin ihan uuden nihkeä. Jo silloin oli ruokajakelua, lääkkeistä huolehtimista dosetteihin jaoin, mattojen ja mummojen ulkoilutusta sekä parvekekukkasten laittoa keväisin ja kanervien syksyisin. Nykyisin somistellaan lisäksi vielä rapun sisäänkäyntejäkin ja rollaattoririvit ovat tulleet omaehtoisen senioriajan liikkumisen apuvälineiksi potkukelkkojen sijaan - 1990 -luvulla näitä oli mummotalojen edustarivit kesäajan pyörillä ja talvella kelkkaraudoilla.

Nuoret eläkeläiset asustelevat vielä omakotitaloissaan työuran loputtua leskeytyen ja vanheten. Innostusta näkyy olevan sauvakävelyyn näin työttömänä tätä tämän puolen kaupungin arkea katsastellessani lasten kipitellessä alakouluun vielä pyörillä, joku potkulaudallakin suurimman osan jalan ellei saa perheeltään kyytiä. Yläkoululaiset kuljeskelevat enemmän ja vähemmän haluttomina maata katsoen ja tätä potkien bussipysäkeille tai ajelevat mopoilla, skoottereilla ja onpa mopoautojakin aina jokunen. Lukiolaisena tai amiksessa ollessa saa ajokortin henkilöautoajeluun - perheautojen loppukäyttöön.

Miten sitä meistä itse kenkin tulee vanhenemaan - nuorruta ei kukaan?


 - Marska | Kommentoi



 Ihmiset kultaa ja maa hopeaa
26.09.2017 18:42 | Marska

Olipa kerrassaan komean kullankellansyksyinen sunnuntai 24.9. Neljännesvuosi jouluaattoon. Ajelin nuoremman tyttären ja koiran kanssa käydä patikoimassa Tanhuvaaran maastossa 5 kilometrin latupohjan. Heti kolmosen lenkiltä haarauduttua oli polulla kyykäärme. Nuorempi tytär ei ollut eläissään vielä nähnyt luonnossa kyytä, mutta minulle koiran kanssa tämä oli reilun vuoden sisään jo kolmas luikertelija. Ensimmäisen yhteisen lenkillämme näimme Pitkäniemen pururadalla toissa keväänä 2016 ja toisen viime juhannuksena 2017 Pihlajaniemellä. Seuraavan kerran aiomme patikoida 9 tai 13 kilsaa. Nuoremman oikea polvi on edelleen vähän kipeä keskikesän juhlayön skootterikaatumisen jälkeen ja oli rasituskipeä kolmesta kilsasta eteenpäin.

Pitäisikö talvella käydä sivakoimassa vaikka 20 km kerralla kierrellen valoisan aikaan 13 km ja 5 km ladut sekä jäähallin takanaolevan ensilumenladun? 2 km. Toisekseen tällä puolella kylää on helppo ottaa joko sukset tai luistimet kainaloon painellen pururadalle tai lähijäälle retkiluisteluradalle. Vaan vaihteluhan virkistää.

Vanhempi tytär on ollut ruska-ajelulla Puumalassa poikakaverinsa veljen luona kyläilemässä. Liekö tulleet jo takaisin?

 "Maailma on sama kuin ennenkin, mutta siinä on vain vähemmän merkitystä, kiinnostusta, sisältöä..." ~Pirates of the Caribian: End of the World (Maailman laidalla.... muistin viimeisellä raidalla...)

Ilta on pimennyt yöksi ja pohjolan taivaalla loistaa satoja, tuhansia ehkä miljoonia tähtiä taivaankannella.

Mihin sinä olet tyytyväinen tai pettynyt itsessäsi ja elämässäsi? Entäpä muissa ihmisissä? Oletko ja elätkö kertakäyttöelämässä hyllyttäen ihmiset ympäriltäsi pettymysten myötä vai osaatko käsitellä itseäsi, tunteitasi ja muita tiedostaen rajallisuutesi epäyäydellisyyksineen?

Lapsiaan ei voi vaihtaa vaan voi vain tutustua heihin ja samalla itseensä ollen elävä esimerkki aikuisesta ihmisestä, omasta sukupolvestaan ja -puolestaan ajankäyttöineen, huolineen, murheineen, iloineen, suruineen, energioineen, väsymyksineen, unelmineen, arkineen ja... Mitä arkeesi kuuluu? 

  


 - Marska | Kommentoi


©2017 layout165 - suntuubi.com