Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

RSS

Instagram
 Naistenviikossa mennään
19.07.2018 14:10 | Marska

Lainaus kesälukemisen takakannesta: Toiset meistä menevät rikki jäämällä, toiset lähtemällä, ja tässä minä olen, enkä tiedä kumpaan ryhmään kuulun. Harnio Tua: Ne jotka jäävät

Miten paljon elämässä on ihmisten väärinkäsitystä, harhaa ja omaa sisäistä pahaa oloa, joka purkautuu milloin mihinkin ja mitenkin? Olen saanut tutustua elämässäni ihmisiin joiden tuntemisen jälkeen saa olla varuillaan: syytöksiä, pettymystä, epäilystä, mitä kummallisempia juonenkäänteitä... Kaikkea hyvää vain kaikille elävien kirjoissa oleville – elämä ei ole uusintaa ja pelikaverit sekä -paikat muuttuvat ja kokoonpanojakin puntaroidaan ja pelaajakauppaa käydään valmennuskuvioista puhumattakaan. Pöntönhän pitää kestää kuten Himin Ville Valo toteaa kävi miten kävi ja oli miten oli. Sietäkää niin itseänne kuin toisiannekin – ainakin lapsianne mikäli näitä on liittoihinne siunaantunut. Kaikella kunnioituksella kaikkia ihmisiä kohtaan kaikkialla ei menneisyyttä voi enää elää uudelleen vaan joka aamu on avattava silmänsä ja käynnistettävä keho, mieli ja sielu tähän käsillä olevaan päivään. Ymmärtäkää itseänne niin ymmärrätte paljon helpommin muita ja kun vielä laittaa hyväksymisen peliin niin soppaa onkin turvallilsempaa ja varmempaa käydä hämmentämään oikein kunnon kauhalla olitte sitten ketäkin mitenkin lähellä tai kaukana. Älkää herranen aika sentään sortuko siirtämään lapsiinne omia odotuksianne olitte sitten minkä ikäisiä vanhempia tahansa. Lapsi on vain dna -tuotos ja kasvaessaan virikkeellisessä, luottavassa, rakastavassa ja kaikin puolin ainakin riittävän ravintorikkaassa ympäristössä valitsee itse niin kaverinsa, harrastuksensa kuin elämänurapolkunsa ja mahdollisen kumppaninsa perheenkin perustaen, jos niin on käydäkseen. Vain elämää…

 

Tokmannilla ei enää ollut crozeja alkuviikosta näitä käydessäni etsimässä, joten Kerdistä löytyi. Nyt parantelen jalkoja vanhojen ollessa roskissa ja jalkapohjassa kaksi ympyräkulumaa kävellessäni edelliset puhki ja vielä päkiänkin puolella on pari haavateippiä rupia. Kunnon ehjät jalkineethan ne pitäisi aina olla jalassa säällä kuin säällä. Palatessa ensin käydessäni muovisandaalien etsimisreissun välissä Prismasta koiralle kinkun haulla ja kylmän energiajuoman nuoremmalle tyttärelle itsekin ottaessa pari-kolme hörppyä napaten vielä pakastepitsan paistaa joskus (on nyt pakastimessa) nuorempi palautti eilen lukemani kirjalainan ja sen jälkeen suuntasimme uimaan Koulukadun uimarannalle, jonne oli joku muukin eksynyt. Niin oli paljon porukkaa ettei autoa ollut saada parkkiin. Pukukoppikin vilisi jalkoja, joten päädyin vaihtamaan uikkarini pujotellen hellemekon alle nuoremman tehdessä pikiniensä kanssa samoin shortseistaan huolimatta (miesten pukukoppiin ei vissiin parane mennä). Painelin uimaan laiturilta uudennihkeillä kengillä (ne jättäen odottamaan laiturilaudoitukselle portaiden viereen) hypäten jalat edellä veteen – en ihan pommilla, sillä jäi ottamatta käsillä polvista kiinni. Jos seuraavalla kerralla sitten ;) Nuorempi ei halunnut vielä ruokaa, jääköön auringonlaskuun. Keittelin kahvit tarjoten mangojääteetä sekä amerikkalaisia lettupannukakkuja jäätelön ja hedelmäpalojen kera. Pikku koira oli ottamassa päivätirsoja eteisen kenkien päällä ja oli iloinen nähdessään.

 

Yh-äitinä eläessä on pitänyt ruokaostoksissa penniä ja senttiä venyttää, joten totesinkin nuoremmalle olevani vähän tästä ehkä surullinenkin ja katuvainen, jos tyttöjen ihannemitat ovat pituuskasvun suhteen sen takia jääneet saavuttamatta. Maastahan se pienempikin ponnistaa, vaan keskikokoisiahan sitä ollaan niin äiti kuin tyttäretkin – pikku koiran ollessa hänkin enemmän s -kokoinen pikku hauveli kuin xs. 19 -vuotiaasta siis 29 -vuotiaaksi eli kymmenen vuotta tein sosiaali – ja hoitoalan hommia ensin käydessä kouluakin Jyväskylässä 1988 aloittaen erikoistumisen kehitysvammaistenohjaajaksi yleisjakson jälkeen valmistuen keväällä 1991. 1998 elokuussa päättyi perhevapaa ja en jäänyt opintovapaalle, vaikka merkonomikoulutuksen syksyllä ensin Haminan ammattiopistossa aloitinkin jatkaen tutkinnon loppuun Mikkelissä tammikuusta 1999 valmistuen toukokuussa 2000. Siinä ei olisi ollut mitään järkeä enää pitkittää jossain työpaikassa roikkumista, johon ei kuitenkaan koskaan tule palaamaan. Ensimmäisenä kesänä olin kesäopiskelija suorittaen espanjan kursssin. Bisneskurssi jäi alkutunteihin motivaation loppuessa, vaikka miten oli kesätöissä joku amerikkalainen professori ties mistä yliopistosta. Mitenkäs sitä rahaa tehdään? Entäpä toisinpäin miten osaat saaada rahan ’palamaan’? Mikä on hottia nyt – entä ensi vuonna? Mikä oli hottia sanotaan vaikka viisi vuotta sitten? Valmistuttuani hain silloinkin töitä pääsemättä muualle kuin oliko se vakuutusyhtiön toimistosihteerin haastatteluun Mikkelin torin varteen tulematta sitten valituksi ja toinen työhaastattelumatka olikin junalla Naistenklinikalle asti kantaHelsinkiin. Haastattelija totesi sihteerin tehtävän olevan lähinnä perheellisen kotirouvan sivutienestilisä isin tilipussin päälle äidin päästessä enimmistä kotihöyryistä tuulettumaan töihin, jolla yksinhuoltaja ei pääkaupunkiseudulla elä (asumiskulut, liikkuminen, lapsen/-sten päivähoitomaksut, ruoka, vaate, harrastus, matkustaminen, muu lomailu, vero, vakuutus, sairaus/lääkekulut… elämä kallis) Minkä verran sitä pitäisi tienata pärjätäkseen? Olen ollut siis nyt jo ellei paria työharjoittelua ja työlisyystuin tehtyä työpätkää, paria projektia sekä koeaikaa työtön työnhakija haluamatta enää ottaa osaa vammaistyöhön syystä että ei ainakaan tarvitse minua syyttää vääristä päätöksistä lakiin ja paikallisiin soveltamisiin vedoten, hoitovirheistä, yhteistyökyvyn puutteista ym. Jaksaisitko itse kuulla tätä ’sontaa’. Elämä on epäreilua ja jo terveenkin lapsen kasvatus on pitkäveteistä, tylsää, tuloksetonta, kallista ja aikaa vievää arjen puurtamista (pettymyksestä, odotuksien romahtamisesta toiseen; suotta maalaa taivaanrantaa kaikilla unelmien sateenkaaren sävyillä ennen kuin yksilö itse on tolpillaan suti kädessä häärimässä omaa taivaanrantaansa, ja juuri siinä huoltajan rooli onkin saattaa sikiö hyvän kehityksen myötä ensin syntymään ja sen jälkeen jaloilleen edeten tämän jälkeen koko lapsesta aikuiseksi kasvamisen ajan saadakseen hommansa tehtyä ja lapsen oikeasti aikuiseksi osalliseksi tästä yhteiskunnasta sen yhtenä täysivaltaisena pelinappulana hääräämässä kiinnostuksiensa ja valintojensa mukaisesti täysi -ikäisyydestä kuolemaansa saakka – saatikka sitten kun kyseessä on erityinen tapaus. Kenenkä vika lieneekin? Ja miten tässä tapauksessa odotukset ja toiveet ja lapsen kyky edistyä menee? Toisekseen on enemmän kuin tervettä yrittää suojella ja varjella käsiatopiaihottumaakin koskematta ’sontakasoihin’. Hoitakoon jokainen huoltaja, perhe, suku ym. omat vammaisensa, vanhuksensa ja vielä muut vajaakuntoiset kuten sairaat ja/tai tapaturmaisesti invalidisoituneet tutustuen maamme lainsäädäntöviidakkoon yrittäen luoda omia verkostojaan hyvin voidakseen ja toimeen tullakseen saaden asiansa hoidettua ja hyviä tukia sekä päätöksiä niiden eteen siellä missä asuukin lähirinkimäisesti. Ei ne suuret lupaukset ja sanat vaan arjen pienet teot ja hymyt auttavat eteenpäin oli tilanne mikä hyvänsä. Syödä, juoda, liikkua, nukkua ja peseytyäkin pitää ettei syöpäläiset villiinny – näistäkään täistä sun muista ei ihmispopulaatiot ole vieläkään päässeet eroon.

Se kuka humaltuu alkoholista, saa päänsä sekaisin huumeista, velkaantuu ja ottaa liian isoja riskejä saa maksaa oppirahansa kuka mitenkin. Missään ei ole turvallista – luulitko kirkon ja uskovaisten olevan luotettavia – ei sinnepäinkään. Kavallusta, paljastuksia, hyväksikäyttöä ym. syntejä on ja tulee varmaan olemaankin. Muusikkopiirissä heidän ajatuksiaan joskus kuunnellessa terassilla iltaa istuessa olen kohdannut eniten oikeasti balanssissa olevia ihmisiä – silloin vasta on annettavaa muille kun on itsensä kanssa sinut. Uskonnon, urheilun, talouden ja politiikan maailman ihmiset ovat jotenkin sellaisia noviiseja, pyrkyreitä, koko ajan itsensä ja ajankäyttönsä kanssa tuloksia takovia yli-ihmiskoneita, että toivoo vain rauhoittumista ja rentoutumista. Humanistiset ja matemaattis-luonnontieteelliset ihmiset ovat puolestaan epävarmoja ja itseään johdateltavia sekä herttaisia hyväntahtoisia kanssakulkijoita. Jotainhan sitä pitäisi kai sinun ja minunkin voida tehdä terveen papereissa toivottavasti kulkiessa laskujen maksamiskyvyn eteen – etujakin saa vaan kipukynnys on nyt ylitetty, kun keskimäärin ei aktiiviseksi luokiteltuna tippui ansiosidonnainen noin 20 €:lla per viikko – tankkaus tai ruokakassi raha joka hiton viikolta. Nuorempi ehdotti että ryhtyisin yrittäjäksi ja laittaisin paikallisen Mc Donald’sin tuohon entiseen Kellartoriin. Ja perheravintolahintataso on kohtuullista, brandy tunnettua ja ei kaupungissa ollut sitten 90 -luvun. Maauimala vielä tuohon viereen vanhaan junapuistoon Saimaan levävedessälillumisien sijaan niin johan olisi kaksi kohdetta kerralla tällä kylällä käydä Suomen suvessa.

Hyvää eilen alkanutta naistenviikkoa kaikille näiden raapustusten kera - nautitaan kesästä!

 


( Päivitetty: 19.07.2018 14:25 )

 - Marska


Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on viisi plus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2018 layout165 - suntuubi.com