Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

RSS

Instagram
 Lokakuun koleutta
19.10.2017 16:49 | Marska

Marraskuun harmautta on jo näin lokakuun puolenkuun mentyä Savonlinnan ilmanalassa. Nuoremman tyttären kouluunsaattamisen (tyttömänä ollessani autolla) yhteydessä aamujalottelin käyttää pikku koiraa tarpeillaan, tällä kertaa ei edes sattunut satamaan.

Jos kevät vuodenaikana on uuden syntymän odottamisaikaa edeten kesään synnyttyään lehtien puhjetessa, niin kesässä on kasvun voima, kukoistus ja taika ennen syksyä ja luopumista eli kuolemista talven lepoon. Jälleen on tämä kuolemisenaika käsillä, vaikka nurmi saattaakin kestää vihreänä vielä tovin. Mistä imemme voimamme jaksaaksemme ja jatkaaksemme omissa ihmiselänvaiheissamme kulloinkin?

Niinhän se on että kannattaa katsoa mitä panee päällensä, suuhunsa ja vielä mitä suustaankin päästää. Spontaaneilla ihmisillä tämä kuitenkin tuottaa suorastaan tuskaa. Mihin sitä itse kukin on valmis aina milloinkin ja miksi ihmeessä?

Nuorempi tytär on haettu koulupäivästään punttisalilla poikettuaan. Tein ruoan ja maistelimme meille uutta tuttavuutta nyhtökauraa vegaanisena ruokavaihtoehtona kookoscurrywokkina riisillä. Ihan maukasta ja syötävää ruokaa. Pikku koira ei lenkille vielä halunnut ja kieltäytyi syömästä omaa ruokaansa kalapuikkoa raksuilla. Sitten vasta alkoi maistumaan, kun laitoin vähän sekaan kookoscurrywokkia.






  


( Päivitetty: 19.10.2017 17:01 )

 - Marska | Kommentoi



 Mikkelinpäivän aatoksia
04.10.2017 18:32 | Marska

Vanhempi tytär kävi poikakaverinsa kanssa päiväkahvilla ennen töihin menoaan tullen pakastepitsojen kanssa. Poikakaverinsa oli ollut eilen poikien peli-illassa ja oli sen verran huonovointinen ettei pitsa oikein maistunut. Hän sai omansa folioon käärittynä mukaan.

Nuorempi tekee läksyjä ja toipuu eilisistä lävistyksistään niin hyvin ettei uskoisi tästä olevan vasta vuorokausi. Pikku koiruus kävi pihalla päivälenkkikipittelyllä kuurosateen sattuessa kohdille torkkuen nyt tässä sohvalla reittäni vasten.

Ilmanala on lämmennyt ollen jälleen suloisen pehmeän kosteaa syyssäätä, joten heinä senkuin kasvaa.

Jutustelimme aikamme todeten perheellisten isien ja äitien vasta osaavankin kunnolla bailata harvoin viihteelle ja vapaalle päästessään. Milloin olet itse viimeksi ollut?

100 -vuotias Suomi on saanut tänään uuden MS:n. Seurasin kotitelkkarin ääressä nuoremman kanssa juhlailtaa Kalastajatorpalta ollen onnekas arvailussani tytön numero 8:n voittaessa ja nuoren suosikin 2:n tullessa valituksi yleisön suosikiksi. Numero 10 jos olisi voittanut niin 15 -vuotias olisi tulevana perjantaina kouluviikon päätteeksi pulahtanut raikkaaseen syysuintiSaimaaseen.

Malesiassa ei siniristilippupäivä ollut F-1 -radalla onnistunut. Parempi onni seuraavan rata-ajon startista itse kisaan. Heijastimetkin vielä kannattaa laittaa syksyn pimeydessä kulkiessa heilumaan näkyäkseen muille liikkujille törmäysten välttämiseksi. Taannoin olin todistamassa toisella puolella kaupunkia kulkiessani aamutuimaan töihin syyshämäräliukkailla fillaroivan äidin turvaistuimessa tarakkakyytiä ottavan lapsukaisen kanssa vastaankävelevän päälleajo. Ilmeisen kovaa vauhtia ajeli äiti-ihminen Hakanristeyksen yli jalankulkijan tullessa Pääskylahden suunnasta ollen kevyenliikenteen kaistalla. Mustelmilla kait tästä selvisi osapuolet ja matka jatkui kaikilla, joskin aikaa tuhraantui lisää. Minkä matkassa voittaa sen ajassa häviää, joten mikäli äiti oli viemässä muksua hoitoon Tuokkolan Seimeen ja itse menossa töihin, tenttiin, työhaastatteluun tjmv. niin armoton kello kipitti vain eteenpäin. Itselläni ei ollut tulloin mitään kiirettä, sillä olin Hakatsun päiväkotiin matkalla EHA2 opetusyksikön sitäkin aamua starttaamaan päivän oppeihin ja tämä sijaitsi mäen kupeessa noin puolen kilometrin päässä ja aikaa minulla oli vielä vartti tasaan. Joskus kyllä niin taksikuskit kuin itse lapsia tuovat vanhemmat yllättivät ollen etuajassa odottelemassa ovien avautumista pihalla. Jokainen aamuhan on erilainen ja päivä lähtee rullaamaan sopimusten mukaan tai ilman niitäkin. Tuolloin 1992-1994 toimi päiväkodin yhteydessä myös korttelikoulu kahden opettajaryhmän viedessä/luotsiessa pikkukoululaisia Mertalan tai Nätkin koulun jatko-oppeihin. Lisäksi vielä vanhusten asialla pörräsi Hakan kerrostaloilla niin kotipalveluväkeä kuin kotisairaanhoitoakin omaisten ohella mummojen ja papparaisten saadessa kyytiä virkistyspäiviin Karpalokodille Mertalammen rantaan. Tämä rakennus oli tulloin ihan uuden nihkeä. Jo silloin oli ruokajakelua, lääkkeistä huolehtimista dosetteihin jaoin, mattojen ja mummojen ulkoilutusta sekä parvekekukkasten laittoa keväisin ja kanervien syksyisin. Nykyisin somistellaan lisäksi vielä rapun sisäänkäyntejäkin ja rollaattoririvit ovat tulleet omaehtoisen senioriajan liikkumisen apuvälineiksi potkukelkkojen sijaan - 1990 -luvulla näitä oli mummotalojen edustarivit kesäajan pyörillä ja talvella kelkkaraudoilla.

Nuoret eläkeläiset asustelevat vielä omakotitaloissaan työuran loputtua leskeytyen ja vanheten. Innostusta näkyy olevan sauvakävelyyn näin työttömänä tätä tämän puolen kaupungin arkea katsastellessani lasten kipitellessä alakouluun vielä pyörillä, joku potkulaudallakin suurimman osan jalan ellei saa perheeltään kyytiä. Yläkoululaiset kuljeskelevat enemmän ja vähemmän haluttomina maata katsoen ja tätä potkien bussipysäkeille tai ajelevat mopoilla, skoottereilla ja onpa mopoautojakin aina jokunen. Lukiolaisena tai amiksessa ollessa saa ajokortin henkilöautoajeluun - perheautojen loppukäyttöön.

Miten sitä meistä itse kenkin tulee vanhenemaan - nuorruta ei kukaan?


 - Marska | Kommentoi



 Ihmiset kultaa ja maa hopeaa
26.09.2017 18:42 | Marska

Olipa kerrassaan komean kullankellansyksyinen sunnuntai 24.9. Neljännesvuosi jouluaattoon. Ajelin nuoremman tyttären ja koiran kanssa käydä patikoimassa Tanhuvaaran maastossa 5 kilometrin latupohjan. Heti kolmosen lenkiltä haarauduttua oli polulla kyykäärme. Nuorempi tytär ei ollut eläissään vielä nähnyt luonnossa kyytä, mutta minulle koiran kanssa tämä oli reilun vuoden sisään jo kolmas luikertelija. Ensimmäisen yhteisen lenkillämme näimme Pitkäniemen pururadalla toissa keväänä 2016 ja toisen viime juhannuksena 2017 Pihlajaniemellä. Seuraavan kerran aiomme patikoida 9 tai 13 kilsaa. Nuoremman oikea polvi on edelleen vähän kipeä keskikesän juhlayön skootterikaatumisen jälkeen ja oli rasituskipeä kolmesta kilsasta eteenpäin.

Pitäisikö talvella käydä sivakoimassa vaikka 20 km kerralla kierrellen valoisan aikaan 13 km ja 5 km ladut sekä jäähallin takanaolevan ensilumenladun? 2 km. Toisekseen tällä puolella kylää on helppo ottaa joko sukset tai luistimet kainaloon painellen pururadalle tai lähijäälle retkiluisteluradalle. Vaan vaihteluhan virkistää.

Vanhempi tytär on ollut ruska-ajelulla Puumalassa poikakaverinsa veljen luona kyläilemässä. Liekö tulleet jo takaisin?

 "Maailma on sama kuin ennenkin, mutta siinä on vain vähemmän merkitystä, kiinnostusta, sisältöä..." ~Pirates of the Caribian: End of the World (Maailman laidalla.... muistin viimeisellä raidalla...)

Ilta on pimennyt yöksi ja pohjolan taivaalla loistaa satoja, tuhansia ehkä miljoonia tähtiä taivaankannella.

Mihin sinä olet tyytyväinen tai pettynyt itsessäsi ja elämässäsi? Entäpä muissa ihmisissä? Oletko ja elätkö kertakäyttöelämässä hyllyttäen ihmiset ympäriltäsi pettymysten myötä vai osaatko käsitellä itseäsi, tunteitasi ja muita tiedostaen rajallisuutesi epäyäydellisyyksineen?

Lapsiaan ei voi vaihtaa vaan voi vain tutustua heihin ja samalla itseensä ollen elävä esimerkki aikuisesta ihmisestä, omasta sukupolvestaan ja -puolestaan ajankäyttöineen, huolineen, murheineen, iloineen, suruineen, energioineen, väsymyksineen, unelmineen, arkineen ja... Mitä arkeesi kuuluu? 

  


 - Marska | Kommentoi



 Syyskuista sunnuntaita
10.09.2017 16:43 | Marska

Tulin aamupissalla käynnin jälkeen 5:30 istuskelemaan sohvalle ja kuuntelemaan sateen ropinaa ikkunaan. Tämä ääni on sama kaikkialla.

Mitä ihmettä sinä teet siellä missä parasta aikaa olet? Omalta osaltani 'lusin' yh-huoltajan pestiä vielä työttömänä nyt jo pian 17 vuotta ensi kuun alkupäivien jälkeen tullessa 16 vuotta täyteen tässä samassa tilapäisasunnossa, talossa ja ovessa kuin jtuki2002 työvoimahallinnon koulutukseen tullessani lokakuussa 2001. Nuorempi tytär täyttää pian 15 -vuotta ja on nyt peruskouluopetustaan päättävällä ysillä.

Pikku koira kipitti perässäni kyhnöttämään kippuraan viereeni.

Millaisena tulee päiväsi starttaamaan, valkenemaan ja hahmottumaan eli millainen päivä sulla on 'huomen'? Toivottavasti eilen vihityillä tuoreilla sulhasilla on antaa morsiamilleen (eilisen päivän satujuhlahetkiprinsessoilleen) mieluinen huomenlahja, ettei avio-onni joudu koetukselle ja tule suuria pettymyksiä heti alkuunsa. Mitä kenenkin rakkaus kestää - kaikenko? Toisekseen vain rakkaus muistoja synnyttää... ihmisrakkauden kyseessä ollessa ollen herkkää, haavoittuvaa, kaunista, elämää ja ihmistä eheyttävää vaan kovin helposti särkyvää kahden ihmisen toilailujen ja henkilöhistorian törmäyskurssilla.

Nuorempi tytär käytätti minut pitkästä aikaa ihan uutuusleffan ensi-illassa saunan päälle perjantaina 8.9. Olisi pitänyt käydä vielä ennen lähtöä pissalla, sillä leffateatterin veskijono oli niin pitkä etten viitsinyt siinä jonottaa lipun oston jälkeen. 20:15 alkanut leffa Se päättyi noin 22:30 ja minua alkoi pissattaa jo ajatukseni enemmän ja vähemmän keskittyessä tähän 21:30 tietämillä.

Tiedostatko vihasi ja pelkosi? Vihan vastapeluri on rakkaus ja pelon kai rohkeus, pelkäämättömyys, rauhallisuus, tyyneys... uskallus. Tästähän tuleekin aasinsilta toteamukselle uskallatko rakastaa, laittaa itsesi likoon ja ilmasta aidosti tunteesi ketä kohtaan koetkin itsesi lisäksi rakkautta. Kukaan ei voi ohittaa itseään ja loputtomasti elämänlahjaansa ei voi laittaa muiden syyksi, kuten vanhempiensa, sisarustensa ja kavereidensa. On elämässä ja olemassa saaden olla toivottavasti monissa asioissa mukana omana itsenään. Elämänlahjansa voi liottaa ihmissuhdesotkuihin, viinaan, huoliin ja murheisiin niin henkisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin kuin fyysisiinkin. Mikä on heikkoutesi milloinkin vai oletko jo 'kasvukipusi' selättänyt vahva ja syvälle juurtunut verso/taimi kaikkiin tuuliin taipumaan vaan ei taittumaan?

Hyviä huomenia.... 

Nyt iltapäivän tullen on nuorempi haettuna kaveriltaan ja pikku koira sai vasta kolmannella ulkoilulla kakattua heinänsyönnin ohella. Ensimmäset kaksi kertaa menivät pissatessa niin pihan parkkipaikalla kuin nuoremman kaverin isän perheen pihatiellä. Vasta Tokmannin parkista käsin jalotellessa kakka tuli ja pikku koira pomppi iloisena melkein vesilätäkköönkin mennen - ei nyt kuitenkaan sentään vaan kiersi sen täpärästi kanssani takaisin autolle.

Tänään päättyviä tarjouksia tuli napttua: soijamaitoa ja suklaata mukaan.

Nyt töllötellään sunnuntain telkkariantia ja pihalla ei juuri nyt edes sada. Puolukassa eikä sienessäkään ole tullut vielä käytyä - joko olisi suppilovahveroita ja/ mustatorvisieniä metsässä? 

   


 - Marska | Kommentoi



 Elokuun hehkuja sateiden välissä
26.08.2017 20:13 | Marska


Ihmiselo on kummallista sekavan sotkuista vyyhteä lapsuusvuosien kokemuksista mielikuvien ja sadun sekoittuessa uniin ja todellisuuteen ennen vuosien karttumista kohden hautaa eläen ensin nuorena aikuisena, sitten yleensä perheenperustavana omakotiasujana vaihe vaiheelta, askel askeleelta vanheten ensin keski-ikäiseksi ja tämän jälkeen 50-vuotiaaksi jne. jotain tehden ja jossain asustellen sekä reissatenkin. Vieläkö jaksat innostua ja mikä sinua nyt 'koukuttaa' sekä mikä saa sinut onnelliseksi?

Eilen ostin ison tönikän pyykinpesuainetta Tokmannin aletuotteena - seuraavan kerran on tarvetta taloudessamme tällä hetkellä työttömän äidin, koululaisen yhdeksättä vuosiluokkaa käyden sekä pikku koiran varmaankin vasta puolen vuoden päästä eli ensi kevättalvena helmikuusa 2018. Lisäksi raaskin ostaa nätin kesämekon kesänloppualesta Prismasta - 70 %. Onpahan nyt uusi juhlamekko ellei enää tähän suveen niin sitten ensi vuoteen. Kyllähän meidän pitäisi nuoremman kanssa säästää, sillä mielimme aina reissata ja haaveenani on olla 'oikeasti' Karibialla parin vuoden päästä 50:nä tulevana 'vanhuksena' - milloin ihminen on vanha ollen ensiksi tietenkin jo iso poika/tyttö?

Ketkä puolestaan ovat syyllisiä mihinkin ja tarkoittavat sanoillaan ja vihjailuillaan milloin mitäkin? Synnitön ei ole ihminen, joten jokainen on osaltaan sotkemassa kuvioita ja soppaa miten taitaa ja saa. Elää pitää. Kotiolot, alueelliset vivahteet ja yksilön kyvyt sekoittuvat tehden tästä yksilöstä omanlaisensa persoonan. Oma mielipiteeni on, että murre saa näkyä ihmisessä kunhan vain tulee ymmärretyksi.

Yhteiskuntana toivoo joulukuussa satavuotta täyttävän Suomen kestävän paineet niin politiikan, talouden, alueellisen kehityksen kuin ikääntyvän väestönkin näkökannalta kuin koko seuraavan itsenäisen sadan vuodenkin vuoteen 2117 saakka mitä tähän niin meillä kuin maailmallakin sattuu kuulumaankin. Miksi tavoitteetkin pilkotaan pahimmoillaan jopa päivä'urakoihin' pitkäjänteisen, rakentavan ja kauaskantoisen ajattelun sijaan? Kiusaaminen ja hylkiminen on opittuja toimintamalleja, joten pikkuihmisten kanssa puuhaajien niin perheiden kuin hoitohenkilöstön kannattaa tarkistaa asenteensa. Mitä sinä kestät? Miten hyvin tunnet heikkoutesi ja vahvuutesi sekä osaat palkita itseäsi että sallit (mielellään tiedostaen) epätäydellisyytesi? Et kai vain sinä ole se jolle sanotaan hyvästi, olet heikoin lenkki? 

Mukavia loppuelokuun päiviä ja hyvää alkavaa syyskautta kaikille! 
  
 


( Päivitetty: 26.08.2017 20:18 )

 - Marska | Kommentoi


©2017 layout165 - suntuubi.com