Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
2526272829301

RSS

Instagram
 Syyskuista sunnuntaita
10.09.2017 16:43 | Marska

Tulin aamupissalla käynnin jälkeen 5:30 istuskelemaan sohvalle ja kuuntelemaan sateen ropinaa ikkunaan. Tämä ääni on sama kaikkialla.

Mitä ihmettä sinä teet siellä missä parasta aikaa olet? Omalta osaltani 'lusin' yh-huoltajan pestiä vielä työttömänä nyt jo pian 17 vuotta ensi kuun alkupäivien jälkeen tullessa 16 vuotta täyteen tässä samassa tilapäisasunnossa, talossa ja ovessa kuin jtuki2002 työvoimahallinnon koulutukseen tullessani lokakuussa 2001. Nuorempi tytär täyttää pian 15 -vuotta ja on nyt peruskouluopetustaan päättävällä ysillä.

Pikku koira kipitti perässäni kyhnöttämään kippuraan viereeni.

Millaisena tulee päiväsi starttaamaan, valkenemaan ja hahmottumaan eli millainen päivä sulla on 'huomen'? Toivottavasti eilen vihityillä tuoreilla sulhasilla on antaa morsiamilleen (eilisen päivän satujuhlahetkiprinsessoilleen) mieluinen huomenlahja, ettei avio-onni joudu koetukselle ja tule suuria pettymyksiä heti alkuunsa. Mitä kenenkin rakkaus kestää - kaikenko? Toisekseen vain rakkaus muistoja synnyttää... ihmisrakkauden kyseessä ollessa ollen herkkää, haavoittuvaa, kaunista, elämää ja ihmistä eheyttävää vaan kovin helposti särkyvää kahden ihmisen toilailujen ja henkilöhistorian törmäyskurssilla.

Nuorempi tytär käytätti minut pitkästä aikaa ihan uutuusleffan ensi-illassa saunan päälle perjantaina 8.9. Olisi pitänyt käydä vielä ennen lähtöä pissalla, sillä leffateatterin veskijono oli niin pitkä etten viitsinyt siinä jonottaa lipun oston jälkeen. 20:15 alkanut leffa Se päättyi noin 22:30 ja minua alkoi pissattaa jo ajatukseni enemmän ja vähemmän keskittyessä tähän 21:30 tietämillä.

Tiedostatko vihasi ja pelkosi? Vihan vastapeluri on rakkaus ja pelon kai rohkeus, pelkäämättömyys, rauhallisuus, tyyneys... uskallus. Tästähän tuleekin aasinsilta toteamukselle uskallatko rakastaa, laittaa itsesi likoon ja ilmasta aidosti tunteesi ketä kohtaan koetkin itsesi lisäksi rakkautta. Kukaan ei voi ohittaa itseään ja loputtomasti elämänlahjaansa ei voi laittaa muiden syyksi, kuten vanhempiensa, sisarustensa ja kavereidensa. On elämässä ja olemassa saaden olla toivottavasti monissa asioissa mukana omana itsenään. Elämänlahjansa voi liottaa ihmissuhdesotkuihin, viinaan, huoliin ja murheisiin niin henkisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin kuin fyysisiinkin. Mikä on heikkoutesi milloinkin vai oletko jo 'kasvukipusi' selättänyt vahva ja syvälle juurtunut verso/taimi kaikkiin tuuliin taipumaan vaan ei taittumaan?

Hyviä huomenia.... 

Nyt iltapäivän tullen on nuorempi haettuna kaveriltaan ja pikku koira sai vasta kolmannella ulkoilulla kakattua heinänsyönnin ohella. Ensimmäset kaksi kertaa menivät pissatessa niin pihan parkkipaikalla kuin nuoremman kaverin isän perheen pihatiellä. Vasta Tokmannin parkista käsin jalotellessa kakka tuli ja pikku koira pomppi iloisena melkein vesilätäkköönkin mennen - ei nyt kuitenkaan sentään vaan kiersi sen täpärästi kanssani takaisin autolle.

Tänään päättyviä tarjouksia tuli napttua: soijamaitoa ja suklaata mukaan.

Nyt töllötellään sunnuntain telkkariantia ja pihalla ei juuri nyt edes sada. Puolukassa eikä sienessäkään ole tullut vielä käytyä - joko olisi suppilovahveroita ja/ mustatorvisieniä metsässä? 

   


 - Marska | Kommentoi



 Elokuun hehkuja sateiden välissä
26.08.2017 20:13 | Marska


Ihmiselo on kummallista sekavan sotkuista vyyhteä lapsuusvuosien kokemuksista mielikuvien ja sadun sekoittuessa uniin ja todellisuuteen ennen vuosien karttumista kohden hautaa eläen ensin nuorena aikuisena, sitten yleensä perheenperustavana omakotiasujana vaihe vaiheelta, askel askeleelta vanheten ensin keski-ikäiseksi ja tämän jälkeen 50-vuotiaaksi jne. jotain tehden ja jossain asustellen sekä reissatenkin. Vieläkö jaksat innostua ja mikä sinua nyt 'koukuttaa' sekä mikä saa sinut onnelliseksi?

Eilen ostin ison tönikän pyykinpesuainetta Tokmannin aletuotteena - seuraavan kerran on tarvetta taloudessamme tällä hetkellä työttömän äidin, koululaisen yhdeksättä vuosiluokkaa käyden sekä pikku koiran varmaankin vasta puolen vuoden päästä eli ensi kevättalvena helmikuusa 2018. Lisäksi raaskin ostaa nätin kesämekon kesänloppualesta Prismasta - 70 %. Onpahan nyt uusi juhlamekko ellei enää tähän suveen niin sitten ensi vuoteen. Kyllähän meidän pitäisi nuoremman kanssa säästää, sillä mielimme aina reissata ja haaveenani on olla 'oikeasti' Karibialla parin vuoden päästä 50:nä tulevana 'vanhuksena' - milloin ihminen on vanha ollen ensiksi tietenkin jo iso poika/tyttö?

Ketkä puolestaan ovat syyllisiä mihinkin ja tarkoittavat sanoillaan ja vihjailuillaan milloin mitäkin? Synnitön ei ole ihminen, joten jokainen on osaltaan sotkemassa kuvioita ja soppaa miten taitaa ja saa. Elää pitää. Kotiolot, alueelliset vivahteet ja yksilön kyvyt sekoittuvat tehden tästä yksilöstä omanlaisensa persoonan. Oma mielipiteeni on, että murre saa näkyä ihmisessä kunhan vain tulee ymmärretyksi.

Yhteiskuntana toivoo joulukuussa satavuotta täyttävän Suomen kestävän paineet niin politiikan, talouden, alueellisen kehityksen kuin ikääntyvän väestönkin näkökannalta kuin koko seuraavan itsenäisen sadan vuodenkin vuoteen 2117 saakka mitä tähän niin meillä kuin maailmallakin sattuu kuulumaankin. Miksi tavoitteetkin pilkotaan pahimmoillaan jopa päivä'urakoihin' pitkäjänteisen, rakentavan ja kauaskantoisen ajattelun sijaan? Kiusaaminen ja hylkiminen on opittuja toimintamalleja, joten pikkuihmisten kanssa puuhaajien niin perheiden kuin hoitohenkilöstön kannattaa tarkistaa asenteensa. Mitä sinä kestät? Miten hyvin tunnet heikkoutesi ja vahvuutesi sekä osaat palkita itseäsi että sallit (mielellään tiedostaen) epätäydellisyytesi? Et kai vain sinä ole se jolle sanotaan hyvästi, olet heikoin lenkki? 

Mukavia loppuelokuun päiviä ja hyvää alkavaa syyskautta kaikille! 
  
 


( Päivitetty: 26.08.2017 20:18 )

 - Marska | Kommentoi



 Helteet hellittäneet
21.07.2017 10:32 | Marska

"- Kauan? Lienevät vanhoja ja hyödyttömiä. Minä en aio elättää yhtään turhaa suuta. Vendela päätti olla puhumatta enää mitään. Tuntui kuin hän olisi joka sanalla syössyt jonkun onnettomuuteen. - Meidän täytyy ottaa ankara ote Tuurilassa, rouva Judit Dalhus sanoi mielistellen. - Kartano ilman emäntää on varmasti vajonnut kurittomuuteen. Piiskauspaalulle tulee käyttöä ennen kuin kaikki sujuu niin kuin pitää. Sinä et ole tottunut käsittelemään laiskoja piikoja, Iliana, mutta minä tiedän, mitä heille pitää tehdä.

- Sinä et tule Tuurilaan, rouva Judit Dalhus.
Tupaan laskeutui pelästynyt hiljaisuus."
Utrio Kaari: Vendela

Kylmähkön yön jälkeen on valjennut tylsän kolean harmahtava perjantai. Keskiviikkona keittelin riisipuuroa ajatellakseni tehdä piirakoita eilen ja poiketa rippitytön kanssa kaupalla, ehkä vasta käytettyä autoa huollossa ensin. Koiran iltalenkin jälkeen venyttelin vähän painellen rullaluistelemaan omana lenkkinäni saadakseni kesänlöysät kintut vähän kiinteämmiksi. Ennen nukkumaan käymistä istuimme keittiönpöydän ääressä ja löimme korttia. Nuorempi voitti kaksi ensimmäistä erää, mutta kolmannella pääsin jo itsekin pokerissa voitonmakuun ja niin tämä päättyi tasapeliin. Keskiviikkoillan jälkeen eilen torstaina yhdistin uintireissun Sylkyssä Prismareissuun ja käytin koiraa vain melko pienellä lenkillä, sillä vanhempi tytär poikkesi poikakaverinsa kanssa iltakylässä. 

Miten sitä tosiaankin korttinsa pelaa ja mihin varaan ottaa riskejä - viimeiseen korttiin. Itse olen jotenkin sisäsyntyisesti rakennettu kestämään huonoja aikoja sen monin koettelemuksin ja venyttämään senttiä sekä säästämään pahan päivän varalle. Milloin puolestaan on paha päivä - ainakin itselläni on kuin noiduttu ollut koko tämä kuluva heinäkuu juhannuksesta. Onneksi nuorella ei enää ole jalkatukea eikä kyynärkeppejä, rokotuspiikin jättämä olkapää alkaa sulaa, on edelleen mustelma, vähän lämpimämpi kuin toinen olkapää sekä turvoksissa vielä muttei enää onneksi pakota. Laskuja ja maksuja on tullut enemmän kuin työttömyyskorvauksella, asumistuen osuudella, lapsilisällä ja lapsen perhe-eläkkeellä pystyy hoitamaan. Pikalainatilisiirtoa nuoremman tililtä on palauttamatta vielä 50 €, onneksi huoltajana voi tähän turvautua, vaikkakin maistraatti valvoo täysi-ikäisyyteen saakka ettei lapsen osuutta isänsä lakisääteisestä perintöosuudesta käytetä väärin eli niin tiukka linja on tarkastajalla/-jilla vuosittain ollut että hän/he kokee/-vat että niin lapsilisän kuin lapsen perhe-eläkkeen tulisi riittää nuoren elämiseen niin asumiseen, ruokaan, liikkumiseen, puhelinlaskuun, vaatteisiin, harrastusmenoihin kuin hygieniaankin vielä viihtein. Noin 300 € kuukaudessa käy vähiin sillä asumistuen jälkeen puolet vuokraosuudesta on jo yli 200 € ja puhelinkulut siinä 20 € ja talviajan bussikortti koulussa käymiseen maksaa täällä Savonlinnan paikallisliikenteellä  46 vai 47 €/kk, joten noin 30 kypää jää enää ruokaan ja shoppailuun. Yleensä laitan nuoren tilille 10 € viikkorahaa, joten jo tämä paukahtaa yli yhteiskunnan tuen mitä puoliorvon yh-äitinä saan. Se on vain rahaa ja niin maallista...

Viime yön unessani olin olevinani nuoruuskihlattuni jo kirkkomultiin haudatun Liistonsaaren Matin matkassa ja suuntasimme illan tullen johonkin hotelliin. Ensin meille mallattiin hotellin katutason parisänkyistä viileän pimeää huonetta, mutta kuinkas ollakaan seurueeseemme tuli lisää sakkia niin tyttöni kuin vanhemman poikakaveri ja jotain muitakin heillä olleen majoitus viidennessä kerroksessa. Vaihdoimme huonetta samaan kerrokseen huomaten huoneen olevan kirjavan viiston valoinen ja samaan parvekehuoneeseen olisi mahtunut koko sakki ja hintakin oli halvempi kuin katutadokerroksen huoneen. Ennen hotellin iltasaunaa painelimme ajelulle, muttei parkista lähtö oikein ollut sujuakseen, sillä kartturin puolen ovi ei ollut mennäkseen kiinni. Viimein ulkoapäin oikein kunnolla nostaen paukauttamalla tämä otti kiinni. Saunaan emme vain unen aikana ehtineet, sillä autohan piti viedä pikahuoltoon johonkin paikalliselle Pärnäsen korjaamolle, jonka Matti tuntuikin tuntevan hyvin. Unet on vain unia ja rauha vain kaikille niin eläville kuin kuolleillekin sieluille. 

Niin pitkä oli kihlausaika tämän kännipäissään seurassanikin ollessa muiden misujen kanssa kukkoilijan kanssa vain todetessaan että ettei kai sitä koko elämäänsä pidä saman kanssa nyhjätä, että ero tuli aikanaan vaikka miten selvinpäin esitti katuvan uskollista. 

Ei ettenkö itsekin olisi suhteissani ollut ja syyllistynyt moniin tyhmyyksiin. Joko toista sietää ja kestää siinä missä itseäänkin on kestäminen tai sitten ei. 

Pihan grillipaikan alunalkujaan talon kerhohuoneen sittemmin läntisen kotipalvelun taukotuvan ovi oli jälleen viimein auki jonkun toimesta pitäessä pihakirppistä eilen. No eipähän kirpparitavarat kastuneet. Hieman huonostihan tänne oli opaste - ainoastaan jo kokoontaittunut A4:n luudanvarressa.

Silloin kun on kuollut on jo liian myöhäistä, muutoin voi vielä yrittää ja toivoa ainakin niin ajatusten, tekojen kuin sanojenkin muutosta ja suhteen yleensäkin. Tässä onkin pitänyt nauraa itselleen monta kertaa: ensiksikin että Siikajärvi on kylä Juvalla ja Kallislahdessa on kylän ranta Särkijärvellä ja toisekseen tämän 100 -vuotiaan Suomen oopperakesän antimokasta Aulis Sallisen Linna vedessä teoksen ollessa avaamassa juhlakautta yhdessä itsensä Janne (Jean) Sibeliuksen Kullervon kanssa eikä Sallisen Kullervo. Lauluryhmäkokoonpanoissakin on tullut vielä lupsautettua ainakin solo, duetto, trio, kvartetti, kvintetti, sekstetti... sijaan käytettyä viisikosta nelikkomuotoa kvartetti.

Linna vedessä viittaa Olavilinnaan, mutta miksei myös Atlantikseen Ahdin valtakuntana vai liekö yksi ja sama asia vai ihan jotain muuta?

Niinhän sitä sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä. Ken pitää vaaleaa ken tummaa ken siltä väliltä, ken pitkää, ken pätkää, ken hoikkaa, ken paksua, ken normaalivartaloista, ken nuorta, ken vanhaa, ken samanikäistä, ken vähän kaikkea... mehän ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan.  Tehdään sankaritekoja itse kukin tahollamme jatkossakin vielä tässä suvessakin ehtii.


( Päivitetty: 21.07.2017 10:55 )

 - Marska | Kommentoi



 II Juhannuspäivän mietteitä
28.06.2017 19:07 | Marska

Rakasta, kärsi ja unhoita... Juhannukselle ainakin on jälleen pakko sanoa tältä suvelta hyvästi. Tunteiden vuoristoradalla taas jokainen yksilö matkustaa yksin, vaikka vaunussa mukana olisikin niin vieressä kuin muillakin seikkailujännityskokemusvaunupaikoilla muita. Omistamme kuka mitäkin kiinteistöä, irtainta, kalustoa, hyöty- ja lemmikkieläintä, mutta ketään muuta kuin itsemme ihmisenä emme voi sanoa omistavamme. Emme edes lapsiamme, sillä heillekin olemme vain huoltajan vastuulla ja ominaisuudessa vaikka he olisivatkin puoliksi omaa lihaamme ja vertamme periminemme. Sietää pitää niin itseään, kuin kaikkea muutakin ympärillä. Toki jotain voi muuttaa ja itsekin muuttua, mutta tietyissä rajoissa. Elämän ollessa kyseessä on kaikki mahdollista, sillä vain elämäähän tämä kaikki on. Toivotaan ettei kohtalon koura ole liian armoton kenellekään vaan monista vastoinkäymisistä, menetyksistä, epäonnistumisista ja vitsauksista huolimatta säilytämme elämänilomme ja -halumme, sillä se sanelee jo paljon siitä minkä mistäkin menosta voi saada murusena tai jopa isompanakin kakkupalana.

Parasta aikaa mulkoilen silmäkulmalla Ruotsin luksusasunto -ohjelmaa ja jo vain on kiviä kasattu leirituli- ja lepopaikoiksi sekä puuta viilattu ja höylätty.

Puolen vuoden päästä onkin kuuraparran kiireet jo hellittäneet aaton mentyä ja joulupäivän saavuttua voiden ennen porojen ruokkimista oikaista vaikka muorin viereen vällyihin jouluaattopäivän merkeissä lahjakääröjä porovetoisella ahkiolla kuskattuaan kaikille kilteille lapsille. Sitä ennen tämä kesä käy kypsymään ja hehkumaan hiipuen syksyn lehtiväriloistoon pimenevin ja kylmenevin öin ja päivin kohdin kirpeitä syysaamun sarastuksia ennen luonnon vaipumista talvilepoon ja rauhaan mahdollisesti tulevanakin talvena jonkunpaksuiseen lumi-, jää- ja routavaippaansa.

Menneet hetket ja sen hurmion turmiot ovat olemassa kokemuksina joihin on turha takertua voidakseen tehdä tilaa uusille elämän huippuhetkille, joita odotellessa voi yrittää suoriutua tästäkin päivästä kuten parhaiten taitaa. Ei ettäkö tässä toisessa jussinpäivässä olisi mitään vikaa sinänsä, mutta aika lattea on Suomen luontoäidin sääanti ainakin parasta aika. Sataa kuin aisaa tai suorastaan kuin Esterin perseestä. Moni äiti ja isä on antanut pienelle vastasyntyneelle pojalleen kautta maamme asutuksen näitä tämän päivän nimipäiväsankareiden nimiä ja niistä johdettuja muunnoksia. Onnea muuten vain kaikille nimipäiväsankareille huomenna: Jarkoille, Jereille, Jarmoille, Jarnoille, Jormille ja Jeremiaksille.  Jollet itse ole tämän päivän sankari etkä aatonkaan jonkunniminen: Juha, Janne, Jani, Jukka, Juho, Jussi tai Johannes, niin montako tämännimistä miespuolista henkilöä tunnet? Uunohan on legendaarinen Spede-leffatuotannon numero yksi.

Mikä sinä puolestaan luulet olevasi tai mitäpä luulet minun olevan? Mikäli asia ei ole selvillä ja löytyy mielenkiintoa niin siitähän pitää ottaa selvää. Valitettavasti ainakin minun pitää tunnustaa olevani työtön työnhakija osaamatta oikein tarjota itseäni tässä hetkessä työmarkkinoille, sillä en ole oikein jäsentänyt mitä haen ja työltä haluan. Tottakai niin töissä kuin petinlämmittimissä ihmisenä rinnalla kulkevien joukossa pätee sama Karman laki, ettei välttämättä saa mitä tavoittelee, vokottelee ja haluaa, mutta ellei tyydy siihen mitä sattuu saamaan ja jää käteen, pitää olla ilman. Eteenpäinhän sitä on vain mentävä edelleen rinta rottingilla vaikka miten olisi pinnanalla sydän verillä - kukapa sitä näistä murheista tietää, ottaa osaa tai jaksaa välittää ja näkee vain sen mitä on ulospäin nähtävissä.   

Meinaa jo tässä nauttiessa kesästä mennä päivätkin ihan sekaisin... sadeaamun mentyä on ihan kelvollinen kesäkeli jälleen istuskella vaikka parvekkeella koira ulkoilutettua! Vaan juuri kuudelta tuli ukkoskuuro päälle ja ajoi sisälle. Kuuro on nyt mennyt menojaan...

Eilen nuoremman viennillä kaverilleen poiketessa jalottelemassa koiran kanssa oli ensin pieni sammmakko pururadan vierusheinässä Pihlajaniemellä. Kohta pölähti metsäkana lentoon polun vasemmalta puolen ja kulku päättyi aukon polulla kyyn tullessa vastaan. Onneksi sentään pikku koira kipitti perässäni, eikä kuten monasti mennen edelläni. 

Kesän hehkua ja kypsymistä - milloinkahan se mansikka-aika pörähtää käyntiin? 


( Päivitetty: 28.06.2017 19:18 )

 - Marska | Kommentoi



 Kesä 2017
05.06.2017 15:46 | Marska

150 -vuotta sitten elettiin vuotta 1867. Suomi ei ollut vielä 50 -vuoteen itsenäinen, joten oli joko Ruotsin kruunun tai Venäjän tsaarin alusmaa. Euroopan puolen venäläiset niin Karjalan tasavallan Äänislinnan eli nykyisen Petroskoin, Laatokan kuin Pietarinkin väki saattavat jopa osata edelleen karjalan murretta. Johonkinhan se raja vedetään. Suomi II-maailmansodan häviäjänä menetti maa-alueita itärajan tullessa lähemmäs länttä säilyttäen kuitenkin itsenäisyytensä. Venäjä on taas Venäjä ja osa Neovostoliiton aikaisista alueista on itsenäistynyt 1991 vallankumouksen jälkeen muun muassa Balttianmaat: Viro, Latvia ja Liettua. Siellä taidetaan paremmin på ruskie kuin täällä meillä yhden virallisen kielen ollessa ollut venäjä 1990 -luvulle. Venäjällä on heikkoutensa ja vahvuutensa, ongelmansa ja sujuvuutensa, kauneutensa ja rumuutensa, köyhyytensä ja vaurautensa kuten muillakin mailla. Liioittelu versus vähättely kummatkaan eivät ole hyviä naapuruussuhteita rakentavia ja ylläpitäviä asioita. Mahdollisimman välitön, luottavainen ja rento kanssakäyminen maan päämiesten kuin ulkoministeriön tahojen kesken sekä suurlähetystötyö on parasta diplomatiaa - eri alueilla on omat ominaispiirteensä jotka rajaavat ihmisten toimintamahdollisuuksia. Lisäksi rajaa ylittävät työ- kuin lomamatkalaiset Venäjälle erimittaisina ajanjaksoina ylläpitävät taloutta, kulutusta kuin siinä ohessa liputtavat myös maataan maailmalla. Millainen lienee venäläisten suomikuva tätä nykyä?

Ihmiset sinällään ovat ihonväristä, uskonnosta, äidinkielestä, tavoista ja kulttuurista huolimatta samojen perustarpeiden varassa hyvin(/huonosti)voivia globaalisti: uni/lepo, ravinto, suoja (koti, vaatetus, turva), toiminta (työ, koulu, vapaa-aika/harrastus, itsensä totettaminen yksilönä), terveys (vastustuskyky, hygieniaosaaminen, hoito/lääkitys, liikkuminen) ja sosiaalisuus (perhe, suku, ystävät, tuttavat, kaverit, naapurit).

Selvitäkseen arjessa on hyvä että ihmisillä on kykyä unelmoida, mutta toivottavasti tämä ei sairastuta kohdistuessa esimerkiksi kateutena juurikin naapuriin tai naapurustoon. Pahoinvointi saastuttaa ja sairastuttaa ympäristöäänkin mölyjen vain kummallisemmiksi muuttuessa ellei ihminen itse vaihda suuntaa ja kurssia. Aidan takana oletettavasti kasvaa ihan samanlaista ruohoa/heinää kuin tälläkin puolella, mikäli molempia nurmialueita hoidetaan samalla tavoin. Hyvää kesää...

Jaksamista kaikille ja kaikkialle arjen askareisiin ja puuhiin. Hyvinhoidettu ei pelkästään näytä hyvälle, vaan myös on tätä sekä kestää niin katseet kuin arvostelunkin. Miten hyvin sinä hoidat itsesi, lapsesi, kotisi, tonttisi, maasi, työsi, velvoitteesi kuin muutkin kontollesi langenneet luottamukset?  Entäpä hyvinhoidetut ihmissuhteet? Näissä pelinappulana voit vain puoleenväliin asti eli sen 50 %?  Et kai vain ole heikoin lenkki? Mitä haluat, mitä sinulle jää ja mitä olet valmis uhraamaan/tekemään sen eteen? 

Eilen oli Helluntai ja hauskasti maikkarin toimittaja Raakel totesi tästä päivästä edellisellä viikolla, että lauantaina juhlitaan valmistuvia ja kenellä ei vielä heilaa ole niin menköön sitten sen etsintään? Monesko kierros sinulla on menossa vai vieläkö majailet nuoruusrakkautesi kenties ensirakkautesi kanssa saman katon alla? Vai joko olet monta kertaa eronnut tai kenties joutunut saattamaan jo rakkaasi hautaan? Puolivallattomana leskenä nykyinen presidenttimmekin tituleerasi itseään jossain vaiheessa elämäänsä. Vaan nyt on puoliso edustuskuvioissa tukena ja turvana kuin kotonakin kulissien ja raamien sisällä elämässä ja jakamassa lähes kaiken. Mitä rakkaus sinulle merkitsee ja on?  Tuliko heilan metsästyksessä käytyä ja tarttuiko mitä haaviin?    

 
Sanna Korhosen (sosionomi/eräopas) motto: Jos ei ole sydäntä auttaa, ei ole oikeutta arvostella. ~ Abraham Lincoln Talentia 4/2017  Kesäjuhlia ja muita kekkereitä, kuten mökkivierailuja, veneilyjä, kesälomakyläilyjä ym. tähänkin suveen mahtuu.... mukavaa yhdessätekemistä ja -olemista! 


( Päivitetty: 05.06.2017 15:56 )

 - Marska | Kommentoi


©2017 layout165 - suntuubi.com