Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2930311234
567891011
12131415161718
19202122232425
2627282930311

RSS

Instagram
 Elokuun alkupäivien aatoksia
03.08.2019 13:43 | Marska

Elokuu on alkanut. Tämä on juhlakuukauteni tietenkin kaikkien muiden tässä kuussa syntyneiden tavoin.Kuun ensimmäinen tuli kuusi vuotta siitä, kun Joensuussa syntyi koirapoikue kahdeksan elävää pentua Karo -äidille ja meillä on yksi tämän emon kolmesta pojasta. Otto Romeo on siis jo koiraiässä keski-ikäinen äijä.

Heinäkuun puolta vielä ajelin Kerimäellä ja Enonkoskella ennen nuoremman kotiinhakua ja uintia sekä viikkohölkkäsaunaa. Uimaan mennessä hain myös koiran kotiin vanhemman kaverina oltuaan vapaapäiväänsä vasten tämän hakiessa samalla nimpparikortin poikakaverilleen napatessa mukaan.  Ajatuksenani oli käydä pyhillä poluilla, vaan ajelin ensin Bunkkerille ja kiersin tämän suunnaten Kaukalinnaa katsoman. Kartanon keltainen päärakennus on alun perin rakennettu Kerimäen kirkon kappalaiselle ja tästä nimi Kaukalinna kirkkoherran pappilan ollessa ollut lähempänä kirkkoa kirkonkylällä. Tämä talo on palanut, joten jäljellä on siis tätä kappalaisen pappila -rakennus. Pihapiirissä on säätiöittämisen myötä EU-tuin muutettu maakellari kyläkappeliksi ja parasta aikaa ehostamisen kohteena on aitta-/piharakennus, jossa myös kesäajan majoituspaikkoja. Kaukalinnan jälkeen suuntasin siis kohden Enonkoskea ja en ajellut laavulle/vuille, vaan kävin katsomassa jonkun Päällikön majan. Täällä oli viikon vuokralaiset ja pieni musta koira juoksi minua autolle vastaan ajaessani kääntymään alas rantaan kotarakennukselle. Nousin autosta ja kysyin pihalle tulleelta pariskunnalta omistavatko he paikan, etten sentään toisten tontille tule ja kotirauhaa riko. Toivottelin hyvät mökkiviikon jatkot sekä tietysti ilmanalankin kohenemista enemmän ajankohtaan käypäiseksi kesän hehkuksi ja lämmöksi vielä. Sorateitä piisaa ja maitolaitureita. Otin yhdestä maitolaiturista kuvankin kermatonkan kera. Enonkoskella puolestaan tutkailin ulkoilukarttaa ja kiertelin pari rinkiä latupohjaa ja tämän jälkeen tutkailin hiekkaveistokset ennen Olavinlammen kiertolenkkiä ajellen kääntyä Rantsussa. Lampilenkki oli parissa kohtaa kivikkoista vaan kahden kilsan jälkeen oli pari kilsaa hiekkatiepätkää ja viimeinen pari kilsaa puolestaan tosi hyvää jotain vanhaa kärritienmännikkömetsäpohjaa. Kokonaisuudessaan lenkki on vajaa 8 km. Otin pikku pussukkaan eväsleivät, banaanin ja vesipullon ja istahdin kuin jänkhälle jäkälikköön männikössä palatessa eväslounastauolle. Ennen kotiin kurvaamista kävin vielä rantakivellä hörpäämässä päiväkahvit termarista. Enonkosken kirkonkin kävin rantoineen kiertelemässä sekä uimarannan tutkailemassa hiekkaveistosreissulla. Lisäkseni oli muitakin ulkoilijoita liikkeellä niin miehiä tulilla ja joku vesilläkin kuin venäläisiä joillakin kokoonpanolla ja olipa joitakin nuoriakin juurikin hiekkaveistoksia pällistelemässä. Hyvin olivat vielä kasassa. Pyhät apostolinkyytipolkuasvaltti- ja hiekkatiet saivat siis olla, sillä näistä ei saa oikein ympyrälenkkiä; pyöräilylenkkiehdotuksia oli liikuntaopastauluissa, vaan kun ei ole rahaa edes korjuuttaa hajallisia eikä uutta ostaa ja lenkkaritin taas liimastaan irtosi ollen kaataa kääntyen jalan alla ennen autolle takaisin tuloa. Olen polkujen ja latujen ihminen luonnossa viihtyen. Koirakin siis olisi voinut ihan hyvin olla matkassa mukana… toisen kerran sitten. Miten tämän toisen ja toivottavasti viimeisen omaehtoisen aikuisopiskeluvuoteni oikein rahottaisi – vuokraa, vakuutusta, veroa, puhelinlaskua, ruokakuluja, tankkauksia, huoltoa, vaatteita, hyvinvointia, viihdettä, juoksukenkää yms. terveydenhoitoakin ja lääkkeitä ja virvokkeita unohtamatta. Miten sinä elämäsi ja kulusi katat?

Meillä oli nuoremman kanssa keskustelua tämän laittaessa someensa siskonsa videopätkän tämän käydessä isällään koiran kanssa kesällä aiemmin koiransa 6 v merkkipäivänä. Tässä veneilypätkässähän ei tietenkään ollut mitään muuta vikaa kuin ettei se ollut livetilassa ja ettei nuorempi itse ollut edes mukana. Ehdotin hänelle äitienpäiväruukkuruusun hakua kauppareissulla, muttei kuulemma tänään vaan elokuussa ja nythän on elokuu. Samalla hauta tietenkin pitää siistiä loppukesään ja tulevaan alkusyksyyn. Poikkesin nuoremman kanssa nuoruudenkihlatun haudalla kaivaen isoksi kasvaneen kuunliljan jakaen sen kolmeksi pienemmäksi laitellen hautojen molemmin puolin. Nyt tämä on siistitty, juurtui tai ei… lieneekö ollut hyvä päivä tähän?  

Looserielämääni on takana 27 -vuotiaasta tähän päivään asti eli melkein 23 -vuotta. Kuka haluaa mitäkin? Tämä nainen ainakin on pian 50 -vuotias ja voi Luoja, kun osaisi ja saisi osaa tästä elämästä. Päivän iltapäivälehdissä oli juttua naisen tappaneen rakastajansa vaimon mustasukkaisuuksiaan. Tässäpä se piileekin se, että ei kuka sinua rakastaa vaan ketä se Sinä milloinkin rakastat ja kuka on mielestäsi pahin vihollisesi? Tosissaankaan tämä muuttoni tähän tilapäiseen opiskelijakämppään lokakuussa 2001 oli varmaankin tosi paha virhe, sillä niin rakkautta kuin työtäkään ei minulle ole pahemmin tänä ajanjaksona suotu tähän päivään mennessä. Energiat hupenevat vain itse rakastaessa yrityksistä huolimatta saamatta kohteiltaan vastarakkautta, silloin on hyvä viheltää peli poikki ja ladata akkuja jaksaakseen tässä hetkessä ja ottaakseen kurssia tulevaan; tuntekaa mitä tunnettekin ketäkin kohtaan saatana ja helekkari sentään vaan älkää minua syyttäkö naimisienne seurauksista niin parisuhteista, riidoista, lapsista kuin mahdollisista eritetartunnoista; minkä aikaa mikäkin on kyteäkseen, vihassa ja rakkaudessa ennen kaikkea tässä elämässä ja sen iloissa. Videonpätkässä vilahti vanhemman isä ja tämä nostatti tunteen pintaan siitä, että mitä hittoa tämän hahmo tekee nuoremman somessa. Vanhempi tytär saa ja pitääkin pitää yhteyttä isäänsä ja tämän puolen sukuun pian 22 -vuotta kuun puolivälissä täytellen, mutta me muut voidaan antaa asioiden olla ja kauniisti keskustella ja vienosti hymyillä vain sekä toivoa heillekin kuin itsellemmekin vain kaikkea hyvää.

Köyhäkin osaa haaveilla, unelmoida, toivoa ja kaivata vaan kyllä päivän paras ilmestys oli Laitaatsalmen sillalla pienen lapsen kanssa pyöräilevä partaleukainen isä, arviolta 30:nen leveästi nauraen puskiessaan lasteineen kylmäksi kääntyneessä kesätuulessa vastatuuleen. Asennehan se ratkaisee – kiitos hymystä, vieläkin tulee hyvä mieli!

Pitäisi käydä nukkumaan… koira oli varmaankin tyytyväinen juhlapäiväänsä, sillä niin innoissaan touhusi ja haukkui niin vanhempaa tämän poiketessa töistä tullessaan kuin nuoremman kavereitakin heidän tullessaan. Kuivattua ankanrintaa tämä päivänsankari sai pari palaa kokonaisen vohvelin kera. Olavin yönä oli kuollut Mona-Liisa (os. Malvalehto) Nousiainen sekä vanhemman tyttären mummon mies oman käden kautta ryypättyään ja räyhättyään mummon mentyä naapuriin turvaan hirttäytyen pihakoivuun. Kaikkein ikävintä uutista Siltakemmakoiden alla ja tässä loppukesässä syksyksi kääntyen.  Syöpäsairaudet ovat ikäviä kavereita etenkin levinneinä ja ärhäköinä ihmisten terveitä soluja ja terveyttä syöden. Kun selviää mikä meitä milloinkin vaivaa, olisi niin hyvä jos saataisiin niin ukko kuin akkakin jälleen kuntoon ja ruotuun puskemaan elämän arkea eteenpäin, vaan näinhän ei aina ole ja käy. Kuolema on aina menetys ja tappio, vaan väistämätön tosiasia jokaisella kerran. Lääkitystä tarvitaan lievittämään oireita, mikäli näitä ei voida poistaa ja sekin olisi hyvä olla kohdallaan… Isäni heittikin tästä lasten hengellisen laulun sanoin herjaakin, sillä kaikenlaistahan sitä kuusilapsisessa perheessä sattui ja tapahtui. Siskoni joutui juurikin itsemurhapuheiden vuoksi nuorena naisten suljetulle osastolle Moisioon ja sinä syksynä omat hiukseni sitten muuttuivatkin maantienharmaiksi pohtiessani, miten meidän perheelle nyt käy ja mikä on siskon osa ja arpa sekä kohtalo tässä elämässä 16 -vuotiaasta teinistä eteenpäin; itse ollessani häntä viisi vuotta nuorempi alakoulun viidesluokkalainen syksyllä 1980. Mielenhurjuudesta siskoni aina haastoi terveyden sijaan ja otti nappia tähän hurjuuteensa ennen kuin toteutti itsemurhansa. Mutta se isän laulama laulu: Kaikki kohdallaan kerran taivaassa, siellä riemuitaan. Saanko nähdä sun, kerran taivaassa… Niin paljon kun kaikille toivoisikin iloa, onnea ja menestystä on todellisuus ja elämä itsessään ihan muuta – elokuiseen ensimmäiseen viikonloppuun vain tukka putkella ja nokka pystyssä niin näkeekin jotakin vaan jos on huonolla tiellä tai tiettömällä tiellä niin kantsii katsoa jalkoihinkin ettei kiviin, juuriin, kantoihin yms. kompastu!

Elokuinen perjantai-ilta on pimennyt ja tutkailin viikon sähköpostia ja putsasin laatikoita. Nyt olisikin sitten se leffan aika. Taidan mulkaista klassikon Sophia Lorenin tähdittämän Eilen, tänään, huomenna, vaan pitää mennä poksauttamaan vielä poppareita ensin… Koira murisi ja haukkui hetki sitten, lie ollut illan kulkijoita liikkeellä. Nyt tuhisee tyytyväisenä vieressä. Ja niinhän se kävi, että uni voitti ennen kuin tämä trilogia loppui - hyvää oli että ehdin sentään kolmanteen asti. Aamusta kävin marjassa ja nyt on minulla talven mustikka/juolukka marjat pakastumassa. Piti ihan varmistaa ettei myrkytä itseään ja muita, vaan syötävä marja on juolukka puolukan sukulaisena sekä paljon joutuisampi kerätäkin kuin mustikka. 

Ei ollut tässä kesässä paljon helteissä kestämistä vaan niitä odotellessa - voihan se vieä vähän lämmetä ennen kuin kokonaan hyvästi heittää; illat ne vain jo pimenee ja yöt kylmenee oli auringonnoususta sen laskuun minkälaista säätä tahansa. Syksyä kohden elokuun ajasta vielä virtaa tulevaan kaamokseen ammentaen. 

 

 

 

 


 - Marska


Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on neljä plus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2019 layout16 - suntuubi.com