Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2627282930311
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
30123456

RSS

Instagram
 Syyskuuta vai kuussyy(tä)
07.09.2019 15:13 | Marska

Viime lauantaista aamuyön pikkutunneista tähän päivään:

Hyvää alkanutta syyskuuta… mikä se on, kun ei nukuta? Asuapa lähempänä paheita, niin voisi pyörähtää yössä katsomassa mikä on meininki tänään. Ei sota yhtä naista kaipaa – ainakaan 50 -vuotiasta enää, vaan sekaanhan mahtuu ja Suomikin on vapaa maa.

On ollut hyvä viikonloppu. Ilma on ollut kesäisen lämmin ja ihmiset ympärillä myöskin. Eilen uin kolme kertaa – kesän ennätys sekin, niin aamulla, iltapäivällä kuin illallakin vielä ennen viikkosaunavuoroa tai silloin kun saunaan menen eli kahdeksan aikoihin lauantaisin.

Mitä se tämä elämä on – virheitäkin… Kenen sylissä haluaisit puolestaan keinua sisko tai veli hyvä juuri nyt ellet jo keinu tai yritä keinua aamuyön viimehetkien yökerhojen hitaiden myötä ellet jo ole antanut periksi ja nukukin jo? Aika on iän myötä kasvava ja etenevä suure ja armoton eikä eilinen palaa, vaikka miten sitä manaisi tulevaksi.

Mikä on minun tai Sinun seuraava siirto? Se selviää syyskuun myötä, sillä eteenpäin on vain edettävä ja mentävä, vaikka miten jäisi eilisiin kiinni sekä menneitä kaivelisi, vaan ellei näistä tutkinnoista saa kenenkään päätä vadille on vain eläminen villinä ja vapaana, miten taitaa.

Voikaa ja nukkukaa hyvin… ai niin ja eläkää, kokekaa ja antakaa mennä!

”Aito vahvuus tulee siitä, että ihminen uskoo itseensä. Tapa, jolla ihminen huolehtii puutarhastaan, kertoo jotain syvällistä hänen sielustaan. Haukka symboloi kykyä nähdä asiat selkeästi, se kehittää ihmisen henkistä tietoisuutta. Kun elämässäsi on haukka, tiedät selkeästi, mitä tuleman pitää. Sinussa on voimaa voittaa mitkä tahansa eteesi tulevat esteet ja kohota entistäkin korkeammalle elämässä.” Shipman Viola: Muistojen lahja

Kävin aamusta Kallislahden kylän rannassa, jalotellessani koiran kanssa aamupissalenkillä poimin toista litraa käsin puolukkaa pakastaen nämä kotiin tultua. Ennen varaamiani termarikahveja pulahdin uida Särkijärvessä. Totesin tälle Suomen luonnon yhdelle kohteelle, etten olekaan vielä näin aikuisena naisena koskaan siellä uinut. 50 -vuoden juhlakuukauteni viimeinen päivä oli tuolloin käsillä ja nyt jo historiaa syyskuun ollessa tullut ja alkanut. Milloin puolestaan uin ensimmäisen kerran täällä – veikkaisin että 70 -luvulla Savonlinnareissulla kummin luokse opistolle tjmv., mutta oletettavasti vanhempien toimesta. Ja nuoruuden kihlattuni piti tästä kylän rannasta myös yhtenä liistonsaarelaisena höylätessään savonlinna-saari väliä.

Jos naiset ovat Venuksesta ja miehet Marsista, niin siskot olkaa itsestänne ja elämästänne kiitollisia ja keskittykää omaan hyvinvointiinne, sillä tämä tarttuu ja heijastuu myös lumipalloefektinä ympärille muihin siskoihin ja kylmiin ja vihreän viileisiin veljiin. Kenen syy muka, mikäli ei voi vain itseään syyttää – ajatella jopa it -alalla on 8 virhettä 10 ihmisen eikä koneen tekemää saatikka sitten muualla elämän aloilla.

On tullutkin oltua täällä puolen kyllää jo niin kauan, että milleniumina koulua käyneet perusopin saajat ovat tämän ajan lapsiperhe’helvetin’ eläjiä. Millaiseen perheeseen sinä synnyit? Millainen huoltaja sinä olet? Tähän liittyen oli lähirannalla pieni naku-uimarityttö, joka pyysi isiä uimaan kanssaan ja isi tuli kahlaamaan rantaveteen tytön pyynnöstä: - Isi tuu uimaan. Hyviä uinteja vielä lunnonvesissä ken tarkenee ja hallikauteen kuin muitakin päiviä kaikille, kaikkialle ja kaikenikäsille – ihmisille elinvaiheissaan ja perheissään; elämä on ja tulee olemaan niin lahja saajalleen kuin monenlaisia muitakin valintoja sen myötä.

Tänään on vielä ensimmäisen syyskuisen viikon myötä kesäisen kaunista ja lämmintä. Kävelin Samiedulta kotiin huomattuani aikataulumuutoksen jakson vaihtumisen myötä lähiopetuspäivien ollessakin loppuviikon keskiviikosta. Uin Koulukadun rannan laiturinportailta ja kuvasin kaunista kaupunkia sen kesän vielä kukkiessa. Nyttemmin olen viikannut pyykit ja puhdistanut sienet aikoen tehdä pitsaa ja paistella sieniä pakkaseen talvella nauttia ja käyttää keittoon, piirakkaan, pitsaan… Hitsi kun ois rahaa, vaan on jo tätä ikää, intoa sekä edelleenkin ihania unelmia, ideoita, toiveita ja haaveita vaikka muille jakaa.

En käynyt torikahvilla enkä kysäisemässä mitä huollossa olevalle autolle nyt kuuluu; soittavat sitten kun voi käydä hakemassa laskun kera. Lidlistä olisi tarkoitus hakea maitoa ja ruisleipää, vaan jääköön sekin huomiselle tai keskiviikolle, sillä vielä on molempia jäljellä. Kävelysillan kupeessa on koe Saimaa kesäaktiviteetit ja mikäs sen mukavampaa kuin näin ihanana päivänä melalla seisten kiertää keskustan saari suppaillen, tai vaikka vesijettimoposkootterikevytmoottoripyörä (mikä kone nyt sattuu olemaan) pyöriä vesillä tai vaikka laittaa märkäpuku päälle ja kokeilla vesihiihtoa miltä se tuntuu roikkua narussa kiinni veneen ja moottorin perässä… Lapset ja nuoret ensin ja varttuneempi väki sitten.  Avoautoakaan en ole muuta kuin peltoautoa, josta oli katto rälläkällä leikattu irti ajellut. Minkä merkkinen tämä valkoinen ajokki oli - Opel? Sitä oli ihan kiva ajaa ja aholla tai Hirskankaan riihellä käydä kääntymässä sekä pellolla revitellä syyspuinnin jälkeen pehmeässä maassa ennen muuta varsinaista sängen kyntöä ja työstöä seuraavaan satokauteen syysruista ja/tai rehuheinänsiementä ellei sitten vuorotteluna ollut vasta keväällä taas jotain saadakseen kesän kasvattaa.

Hauskaa kun nuoret huomioivat minut kirkon ulkoportaissa todeten kyseisestä kohteesta tämän olevan palan taivasta (peace of heaven), Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi; maallisemmin todeten punajuureksi (tästä on ’ratto’rallia: Ensimmäisellä silmät suuret, toisella isot punajuuret, raastejuustoa, raastejuustoa, isäntä se rapsuttaa persikkaa…).   

Nyt on pitsaa massussa ja jälkkärikahvit piirakkapalan, jätskin, tilkan viskiä jäillä ja minisikarisavujen kera nautittu – ai että. Kerrotaanpas tässä nyt sitten viime yön unesta, jossa olin yksin lomamatkalla Kroatiaan, vaan en sitten viettänytkään hotellihuoneessani yhtään yötä, vaan lyöttäydyin mukaan kolmikon pojanvonkaleita ja viikon verran asustelin heidän sviitissään kolmikosta kaksikon suotuessa yhdeksi yöksi huoneeseeni antaen minulle ja lomaromanssille sviitin käyttöön aikuisten laatuaikaan – now and forever, always will. Kävimme ajelemassa avoranta-autolla, -jeepillä, - kalustolla (ex-armeija) kyläpahasten sorateitä, kalalla merellä, sukeltelemassa luolassa ja bilettämässä baareissa; ai niin ja poimimassa viinitilalla rypäleitäkin. Johan oli reissu ja uni.

Lähtiskö rullaluistelee vai käyttää koiraa uimassa? No onhan tässä päivää tehdä vaikka kumpainenkin. Jos oikeammin huomenna jatkaisi näitä itsenäisen opiskelun asioita ja nyt nauttisi auringosta, kesän rippeestä lämpöineen.

Pikku koira kävi kanssani pihalla päättäen kääntyä koulunsuoralla ja paineli vanhemmalle tyttärelle kylään. Täältä tullessa hetken leikittyään pallolla ja leluilla käytin uimassa ja koirapuistossa käyden vähän venyttelemään. Jostain syystä koira aristi nivustaan, eikä suostunut laittamaan tassua kipittelyyn mukaan. Kannoin tämän kotiin ja tutkin asiaa. Luulin hänen pikkuruista nänniään munakarvan tyvessä punkiksi. Vanhempi tuli katsomaan nivusvammaista. Tiellä oli kylä lasinsiruja myös, joten tassujakin tutkimme, on söpöt pienet tummanruskeat/mustat pohjasta, kuin piirroksista ikään. Illasta aikansa huilattuaan ja köllöteltyään käytin iltapissalla ja kakkakin tuli tässä pihalla vain pyöriessä parkkipaikan nurkilla Saelan lehmuksen juureen.

Olipa nätti ilta ja lämmin vesi käydä uimassa eilen illalla vanhemman tyttären lähdettyä Everissä. Jostain syystä fillarinsa oli nurin ja eturenkaan venttiili huonosti kierretty kiinni ja satulakin heilui ja oli kuulemma liian korkealla, vaikkakin oli mielestäni liian matalalla polvien ollessa koko ajan koukussa laskemisen jälkeen. Ehkä tankoakin olisi pitänyt vähän nostaa.

Miehiä, naisia, lapsia tässäkin ajassa taapertaa ja tallustaa täällä Telluksella – toivottavasti enkeleitä toisillemme emmekä näitä sarvipäitä ja pahan-/tuhonmanaajia. Ai että, ollapa rahaa niin voisi tallustaa kauemmas ottaen kumipyörät, kiskot, vesihärpäkeitä ja siipiä/propeleita lisäavuksi kokeakseen ja näkeäkseen lisää. Elomme päivät…  

Etäopiskelupäivn startti on nyt, sillä koiran uolkoilutuksen yhteydessä löysin ensin parvekkeen alta lampaankääpiä ja vielä mattotelineeltä maasta tuoksuvalmuskaa. Tein sienileivän ja maistelin tuoksuvalmuskaa. Ok, melko mieto sieni. Lampaankäävässä on erilainen aavistuksen kitkerämpi maku, mutta enemmän Muumimamman ja minun makuuni, ehkä. Hyvää piirakkaa, keittoa ja kastiketta näistä molemmista saa, ellei sitten laita mureketaikinaan ymv.

Nuorempi pölähti paikalle ja oli pettynyt, kun en ollut kaupalla käynyt. Paistoi itselleen pitsaa, joten ei lie niin nälkäinen enää. Mitä sinä haluat ihmissuhteistasi ja elämästäsi? Voi kun on kiva, että tyttärillä on poikakaverit ja meillä kaikilla opiskelua, eikä koirankaan nivunen enää arista ja ihan iloisesti kipitti aamujalotella kymmenen kantturoissa pihalla. Jos valinta ei osu Sinuun tai minuun tälläkään kerralla niin entäs sitten, aina joku on jonkun seurassa, ellei erakoidu ja yksinään kulje ja elele. Lasten vikahan ei ole se, että ovat olemassa vaan kyllä se on yhdessäolon vikaa, että on lapsi tehty. Sietäkää siis toisiamme nyt ja jatkossa jossain kuviossa ja kokoonpanossa arvostaen ihan kaikkia ihmisiä ympärillä. Meillä on antaa toisillemme ja kauneuskinhan puhkeaa kukkaansa, kun sisin on sopusoinnussa ihmisen kehon kanssa, olemme sitten ihan ihmisen kasvun alussa tai jo puhjenneet kukkaan yrittäen kukoistaa edelleen vain. Kyllä se vain on ihanaa, kun saa hymyillä vaan ja katsoa mitä tuleman pitää, tottakai itkaistakin välillä mikäli pahalta tuntuu, sattuu ja kirpaisee. Asettakaa pakotteita, velvoitteita ja päämääriä sekä etappeja itsellenne ja kulkekaa niitä kohti – vaan muistakaa että matkalla kannattaa nauttia sen suomista anneista ja pitää tarvittavia taukoja, sillä kun kyseessä on tämä meidän ainokainen elämämme niin mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.   

Jo pienenä opin mummolta, että kannattaa olla aina elämän ja elävien puolella ja toivoa tuonelan majaan matkaajille lepoa ja rauhaa. Kuolemia sattuu ja varmaan tänäänkin on suruviestiä viety surutaloon jonnekin päin. Menetyksiä on pienempiäkin kuin kuolema vaan psykologisesti näistä puhutaan kriiseinä, kuten lapsuuden menetys nuoruuden iskiessä päälle, nuoruuden loppu aikuisuutena, koulun vaihdot, työpaikan vaihdot, lapsuusperheestä pois muuttaminen, muuttaminen sinänsä paikasta toiseen, parisuhteen virallistamiset ja erot, lasten syntymät jne. saatikka kun terveys pettää tai ystävä jättää tai taloushuolet kasautuu… mielenrauhaa ja elämänhallintaa vain sekä pyrkimistä pysyä pinnalla oli elämänmeren kuohunnat mitä tahtojaan. Meillä on aina itsemme verran ainakin.

En saanut autoa vielä tänään huollosta ammattikoululta, mutta jospa jo huomenna… menin siis muiden koululaisten tavoin bussilla palaten kävellen. Keskustassa en uinut, mutta kylläkin tällä puolen kylää ennen iltasaunaa. Nyt olisi koiran kanssa iltapihallemeno vielä syötyämme ja tiskattuani.

Opo jutututti meitä datanomipissa olevia aikuisopiskelijanaisia kysellen viime viikon yritysesittelyn kiinnostusta ja totta hitossa haluaisimme päästä yrityskäynnille paikanpäälle pällistelemään mahdollista työnantajaa – se jääköön harjoittelun jälkeiseen elämään, sillä pari koulupäivää on enää jäljellä. Lisäksemme koulutuskeskuksella pyörii kaksi muutakin datanomiryhmää, joten tutustumispäivä myöskin tulee järjestää vaikka pikkujouluna tjmv auditoriossa/pavilla oman talon tietohallinnon esittäessä miten talon verkko toimii ja ylläpidetään, ja jokainen luokka-aset ykkösistä kolmosiin voi tahollaan miettiä jonkun ohjelmanumeron kännykkäpelin, videon, esityksen tjmv. esitellen näin itseään ja omaan ryhäänsä toisile kohtalontovereille ohessa.

Olen ottanut nyt tavaksi raapustaa erilliseen pikku vihkoon päivän ajatusta ja tänään se on: Elämä ei ole yhtä viinan juontia ja naintia, vaan miten hyviä ne venäläismiehet ja suomalaisnaiset ovat naimaan jos kerran vodkapäissään retostelevat kehuskella suomalaismiehet panneensa venakkoja - mitä meistä jää jäljelle ja mieleen kustakin?

Eikun sinne pihalle siis… kalan ruoto ja nahka tuli kiikutettua biojätteisiin koiran kanssa jalotellessa tuhannen tähden tuikkeessa ja pimenevän illan muuttuessa tummansinisestä sysimustaksi yöksi. Suomalaisen ruoan päivänä tuli sitten paistettua ja maistettua ruotsalaista lohta (suosi suomalaista osta ruotsalaista, kun halvalla saa). Ilta on pimennyt ja täytyy mennä maate, että jaksaa huomenna taas. Jotain oli mielessä vaan unohtui jo pois… ai niin toivottavasti ei verotus vaatinut mätkyjen maksamista vaan oli enempi saannin puolella. Ite laitoin rahaa lomatilille juurikin onnekkaana jälkimmäiseen ryhmään kuuluvana kolme satkuu turvaan, etten tuhlaa ennen synttärilahjamatkaani – kuka sitä nyt reissussa haluaa olla pa.

Viikonloppuna on syystulien aikaa täällä Savonlinnassakin, joten tulija palamaan vaan ja näitä ihailemaan; ei ihan 69päivänä vaan seuraavana lauantaina 7.9. taitaa viimein juhannuskokkokin olla tulessa Riihisaaressa, Poukkusalmesta tämän voisi myös polttaa pois ennen ensi kesän risujen kasaamista.

Mustalammen laavulle on kyhätty sitten erämaalampeen pitkospuulaituri, jossa voi rohkeimmat pulahtaa. Ja tämän koordinaatit löytyy ties mistä. Tervastuvan Naistenlahden Saimaaseen on kyllä turvallisempaa pulahtaa – liekö nallekarhutkin käyneet jo lammen vesissä virkistymässä? Turvallista ja hyvää yötä maailma ja minä maailmoineni ja sinä kanssa.

Viikko on jälleen kulunut näitä päiväkirjamerkintöjä rustatessankin ja on lauantaissa ja siivous on imuroinnissa. Vanhempi tytär poikkesi koiran tuonnilla kotiin. Nuorempaa tytärtä ei ole vielä kuulunut… Kävin aamulla keskustassa ystävän aikoessa viedä Lady Linen Gym42 avoimiin oviin, vaan tämän salin onkin vasta viikon päästä ja Pappilankatu 2. oli tänään. No lampsin kävellä kotiin ihastellen syyskesäaamua heitellen Veikkolan rannassa leipäkiviä ja sain neljä leipää neljännellä kivellä, kolmas molskahti ykkösellä ja kaksi ekaa leipi pari kertaa.

En kyllä olis arvannut viedessäni nuoremman nimissä olevaa citikkaa peränkolinan takia huolto- ja katsatusarvioon amikselle elokuun 18 päivä, ettei tämä vieläkään ole huollettu ja palautettu loppulaskun kera asiakkaalle. Nyt nimittäin taka-akseli on kylläkin jo vaihdettu, happitunnistin uusittu, etuvalokotelotkin vissiin vaihdettu vaan jarrujen ilmaamisessa sitten ilmaamisruuvi otti ja jymähti leipoa kiinni eikä noussut lisätapilla ja lämmityksellä, rätti/riepu kyllä alkoi palamaan vaan ei noussut torstaina käydessäni kysymässä ajoneuvon huoltotilannetta opiskelijoiden ollessa jo sen päivän työsuoritukset tehneet, vaan opettajien ollessa vielä virka-aikaa maisemissa neljän tappiin. Pakkohan tähän oli tilata varaosaa vaan osa oli tullut eilen mutta tehtäväjakoon suunnattu opiskelija oli ilmoittanut olevansa sairas, niin auto jäi halliin.

Olen siis autoton vaan vanhempi tytär oli saanut isänsä wolkkaria itselleen kertoen olevansa maanantaina etäopiskelupäivässä ja voivansa tuoda tätä lainaan maanantaille, niin pääsen korkkaamaan harjoitteluni. Ei tuonne nyt niin pitkä matka ole kävelläkään, vaan jos on huono sää niin aika paska matka sillanylityksin.

Poukkusalmen kokko oli kalliolta hävinnyt ja jäljellä oli vain hiilikasa. Tein itsekin tulet kulkiessani metsässä eilen ja haisen vieläkin Mustalammen savuille. Olisi varmaan pitänytkin hypätä pitkospuilta kolmannen kerran vielä lampeen; ensin laskeuduin pepulla, toisen kerran kyykyssä ja kolmannen olisi sitten varmaan uskaltanut jo suorin jaloin en tiedä. Lammen vesi on melko lämmintä ja kyllä täältä pääsee poiskin, ainakin jos on tuki- ja liikuntaelimet suht koht normaalit ja kunnossa. Repussa olisi ollut uikkarit ja pyyhe, vaan olivat nuotiotulilla, niin en käynyt hakemaan päättäessäni kokeilla uintia. Päivänvalossa ukkosen myötä ja suruvaipan Timolammintietä saatellen osan matkaa edellä liihoteleln ei paikka pelottanut, vaan oli ihan mukava eräkohde. Puita oli pilkottu ja tulipesäkin putsattu. Veskissä eli puuceessä/huussissa ei minun tarvinnutkaan käydä, seurapiirirakkoisena kusemaväli vaihtelee. Kotona kyllä kusetti aikalailla reissun päälle Ensolan kautta mennessäni ja Poukkusalmen kautta pois talsiessani. Illalla paistoin sienipiirakkaa ja tämän päälle menin katsomaan pohjoisen tähtitaivasta ja jo oli monessa kerroksessa Linnunradan alla tuiketta ja säihkettä suorastaan. Radanylityspolulla tepasteli kettu vastaan tullen kohti monta metriä luikkien tuuheine häntineen äänettömästi metsikköön.

Parvekkeen ja kylppärin matot ovat kaiteella sekä yksi paitapusero tuulettumassa ja kirkastumassa pesun päälle parvekkeella. Kesäkukkaset ovat vielä iskussa, joskin yksi myräkkäilta äidiltä saadusta belargoniasta myrsky repi kukintojen terälehdet. Pitänee kiikuttaa talvisäilöön takaisin Juvalle ensi kesään kukkimaan taas.

Miten sinun viikko on mennyt ja mitä sinulle nyt kuuluu? Toivottavasti hyvää!


( Päivitetty: 10.09.2019 09:02 )

 - Marska


Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on seitsemän plus kuusi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2019 layout16 - suntuubi.com