Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
2526272829301

RSS

Instagram
 Näitä meikäläisen tarinoita tulee taas
22.11.2019 18:28 | Marska

Sain keskiviikkona influenssarokotteen ja samalla terveydenhuoltoalan kansainvälinen liettualainen opiskelija harjoitteli minulla aikuisopiskelijana mitaten hemoglobiinin ja verenpaineen toiveestani. Yllätykseksi kaikki arvot olivat hienot: 142/143 hg -arvo ja verenpaine puolestaan 130(131)/81(80). En sentään hökäissyt terkkarille ääneen että nytkö minulle käy kuin vanhimmalle isosiskolleni (rip rakas siskokulta, kun vain olisit jaksanut senkin suosudenkuoppahetken, vaan kohtaloksesihan tämä tuli; voihan savukalat sentään, mitä menit tädiltä höyrypäissäsi hakemaan), että olen ihanteellisissa viitearvoissa fyysisesti, mutta ihan seko mentaalisesti (en kai sentään vaaraksi kenellekään kuitenkaan). Pistäminenkään ei sattunut sen enempää kuin itikanpisto, sillä varovasti ja hyvin hitaasti opiskelija tyhjensi kertakäyttöruiskun vasemman olkapään lihakseen. 


Ennen iltasaunaa keskiviikkona käväisin ensin koiran kanssa pururadalla liputtaen sitten pikkareiden lappusia, joita en ole leikannut pois kun ei ole tähän mennessä haitannut hitsin pitkiä ovatkin nämä kun näkyivät pöksyjen päällä (lisäkseni täällä oli muitakin ulkoilijoita koirien kanssa ja ilman sekä keltaisessa sadeviitassa ja päähineessä ollut kummitus Pietarikylliäisen tien keskikohdan metsäpolun liittymän pikku kukkulalla ilmestyen - lie ollut joku meri(karhu)kapteeni; ei mennyt kuin varmaan minuutti kun tämän kummituksen jälkeen tuli pienen tumman koiran kanssa vastaantulija naisulkoilija). Työsuojeluasioihin siirtynyt hoitaja sanoi ettei yksi piikki haittaa arkirutiineja, joten painelin ennen hölkkäsaunaa levollisin mielin Everin laiturilta pulahtamassa kun tähän olen tottunut pari kertaa viikossa ennen saunaa. Saimaan vesi on jännää vähän kuin sihisisi kylmyyttään, kun muutaman vedon jälkeen palasin kohden portaita ja kastoin pääni kylmään veteen sain tämän kokea.   


Ei ihmisiä saa puijata vaan reilu pitää olla, vaikka miten potuttaisi tai kiinnostus jo lopahtaisi, niin ei se ole toisen vika mikäli vielä toisella liekki roihuaa. Minä itse se vain en taida tätä itsensä DI sydänten prinsessan rooliani osata lopettaa, anteeksi vain kovasti kaikille tahoille, sillä olen kertakaikkiaan vain se oman lapsuuskotini pikkuprinsessa, jota kaikki rakastivat ja juttelivat niitä näitä mukavia, että ajattelin voivani kaikki hurmata vain olemalla oma (itsekäs) itseni. Isosiskonikin (keskimmäinen meistä kolmesta) ihan itki nuoruusvuosina tätä minun omaa sinisilmäisyyttäni ja enkö vieläkään ole oppinut 35 vuoden jälkeen tai no 30:n tai 25. tai 20 vuoden - eikö kaikki alle 30:set olekin vielä nuoria ja lapset alle 11 -vuotiaita ja teinit puolestaan alle 19 -v.  Jospa minä nyt kuitenkin jo osaisin ajatella, että niin mummien, tätien, kummitätien, naapurin tätien, äitien, työkaveri naisten, opiskelijattarien, koulutyttöjen, alle kouluikäisten tyttöjen kuin tyttövauvataaperoiden jokaisen säihkysilmät ja sydän on ollut heidän lapsuudensa Disney -prinsessa-aikaa, kuin 12 tanssivassa prinsessaleffassa ikään. Entäpäs poikaset sitten. Vistintynkä tulee mieleen: Pikkutytöltä kysyttäessä kenen kanssa Barbie haluaa olla vastaa hän Action Man. No mutta eikö Barbien poikakaveri olekin Ken toteamukseen pikkutyttö napauttaa, että no Barbie vain teeskentelee Kenin kanssa. Voihan rakastajat ja rakastajattaret kuitenkin ja sentään. Lasten suustahan sen kuulee totuuden. 
Ei se tosiaankaan ole lasten vika, että ovat olemassa vaan heidät annetaan meille rakastettaviksi. Mitä tämä maailma olisikaan ilman rakkautta, World without love... 

Olen kotipäivässä itsenäisessä opiskelussa ja eilen illalla kävivät tytöt kylässä tarjoten heille kanaa lisukkein paistellen ensimmäiset tortut tälle kaudelle. Iltapalana maistelin mandariinejakin, joskin vanhempi tytär oli jo ehtinyt lähteä ja nuorempi ei enää mitään halunnut ottaa painellen suihkun jälkeen petiin. Vanhemman tyttären poikakaveri paineli punttisalille ja nuoremman kavereilleen, joten olin hetken illasta tytärten kanssa kolmisin. Katsoimme Siskonpeti -jaksoja ja vaihdoimme kuulumisia. Vanhemmalla on harjoittelua sairaanhoito-opissa ja hän oli sanonut jalka-amputaatio asiakkaalle ja rasvataanpa sitten jalat. No oli toinen jalka vielä tallella kuitenkin ja viisi varvasta tässä ja mikä sitä estää ilmarasvata poistohaamujalkaakin. 

Katsoin tässä yksi ilta Akun matkoja ja Thaimaan kohdetta. Kummalisen (saaste)sumuista oli täälläkin ja rajuja ukkoskuuroja, vaan sama kaksinaismoralismihan se on koko Telluksella uskontokuntaan ja paikkaan katsomatta yön turmelluksista ja 'lihan'heikkouksista aamunvaloon ja kirkkauteen sekä puhtauteen ja pyhyyteen. Mutta lapsia niitä pitäisi suojella kulloinkin vallallaolijat ja huoltajat kaikkialla ja kaikkina aikoina; siksi olen surullinen thaimaalaisten sortuessa rahapulassaan myymään lapsiaan ilotaloihin transuiksi, tanssijoiksi ja seksiuhreiksi. Vaan hyvää, kaunista ja ihanaakin on, eikä kaikilla mene tuollakaan maailmankolkassa mitenkään huonosti. Kun vain saisi nämä omatkin asiansa kunnialla hoideltua ja hyvällä tatsilla sekä yhteisymmärryksellä jytkähtämään vain etiäpäin.


Päiväjalottelu Ruunarinteillä kääntymässä on takana ja nyt pohdin mitä tekisin. Lupasin hakea vanhempaa iltavuorosta kotiin ja tähän syssyyn voisikin ajella samalla käydä koiraa käyttämässä tarpeillaan kaupungissa. Nuorempi on hävittänyt korunsa ties minne?
Osaapas olla raukean tyyni ja levollinen olo... tyyntä myrskyn edelläkö?  

Perjantaita ja hyviä hetkiä vain kaikille... mitä maksaa laadukas ja hyvä ruoka, asuminen, koulutus, työ, elämä? Ja minkä hintaista vielä mikin on kenenkin tahon hinnoitellessa nämä ja mistä sitä saa mitäkin? 

 


( Päivitetty: 22.11.2019 18:50 )

 - Marska


Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan plus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2019 layout16 - suntuubi.com