Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
2526272829301

RSS

Instagram
 Viikon merkintöjä
29.11.2019 12:21 | Marska

Marrasharmaat muuttuvat tulevan viikonlopun myötä adventtisohjoiksi, vaan milloin tulenee pysyvä talvi lumineen ja pakkasineen Suomeen ja Savonlinnaan?

Viime sunnuntaina ajelin vanhemman tyttären ja tämän poikakaverin kanssa pennunhakureissulla pohjanmaan maisemissa ja nämä kirkkojen jäätyneet muumiot ja kerjäläispuuvaivais-ukkelit kirkon ovien edustalla tulivat mieleen Tyrnävä etunenässä (kuten Vaahteramäen Eemelin verstaalla ikään Mora -puukolla vuolemat villeyttään tänne arestiin joutuessa veistelemät maxikoossa). Kolmonen sehän se minä olen ollut kaikille tahoille monta kertaa ja sehän on mitalisija – lapsuusperheessäni olin toinen perintöprinsessa kahden isosiskon jälkeen ja kisatessa koululaisena olin monilla sijoilla jättäen monasti toki myös koko kisaan osallistumattakin astmani ja muun sälän vuoksi, vaan oman elämäni ykkönen nyt ja aina. 


Pikku perheessäni on uusia tuulia, vanhemmalla vintiö vipeltäjä pieni koirapentu kasvamassa (poikakaverinsa ollessa ollut ’isyyslomaviikolla’) ja nuorempi aikoo muuttaa ensi kuun myötä kirjansa ensimmäiseen opiskelija-asuntoonsa. Hyviä uusia tuulia tai stabilimpaa eloa ja oloa miten ja missä vaikutatkin kenenkin seurassa ja elämäntilanteessa/-vaiheessa. Elämänhallintaa ja mielenrauhaa vain, ettei jäisi koukkuun ja kiinni maailman turmioihin ja paheisiin (viinaan, huumeisiin, seksiin, sotimiseen ym. tuhoamiseen ja maailman tai ainakin missä kuleksitkin sotkemisin ja töhrimisin yön kauhuista aamun sarastukseen - aamu kun valkeni niin tiesikö kukaan?). 


Ai niin näin viime yönä unta, jossa Mannerheimintiellä Helsingissä oli joku miehenköriläs kuleksimassa vielä ihan tyttösen kanssa kai koirineen tai miten lie laulun hengessä MA Numminen (kyllä laulelee) Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa. Pitäkäähän huoli pienistä tytöistä ja pojista immeiset elikoinenne, ettei turmioon joudu ja kadotukseen, häviä, heilu hunningolla tai vallan kuole kylmyyteen tai yliannokseen höyrypäissään. 

Keskiviikkona vointini ei ollut loistava, mutta kai paranin kuitenkin; pahin päänsärky jäi Saimaaseen (joutui toimimaan jo jäänmurtajana raivaten pulahdusreitin, sillä olikin hyhmän alla jääkerros sellainen alle senttinen, mutta en viitsinyt enää vaihtaa paikkaa vuolaampaan virran kohtaan kellon ollessa jo melkein kuusi illalla). Aamulla voin huonosti ja pää se vasta kipeä olikin, ihan kamalan kipeä, edelleen arka oikealta puolen sivuohimolta tietystä pisteestä. 


Let it snowta on ollut Savonlinnan ilmanalassa... ja lapset sekä lemmikit saavat nauttia puhtaan valkoisesta lumesta. Ei pidä ottaa liian vakavasti näitä asioita, eikä olettaa vaan kuulostella - eiköstä jookosta. Minä olin sen tytön äiti oli viime yön uneeni tullut lausahdus. Onnettomuuksia valitettavasti sattuu ja ihmiset ajautuvat huonoon seuraan - elämänhallintaa, -taitoja, varjellusta ja suojelusta matkallemme tälle kohdusta hautaan kuka missäkin milloinkin viipottaakin. Toivotaan myös äidille kuin tyttärille, isille kuin pojillekin hyviä loppuvuoden vuorokausia ja menoja.  


Kiitospäivä oli eilen ja sanonpa nyt sen mistä itse olen kiitollinen viime vuoden kiitospäivä aikajanan ollessa alkupää ja tämän vuoden kiitospäivä janan loppupää, että voi vietävä, kun on hyvä joskus olla vanhan naisenkin hunningolla, kuten itse olen ikääntyvänä jo 50 vuotta ja 3 kk ja kaksitoista päivää. Elämää ei ole ne päivät jotka ovat menneet vaan ne jotka ovat jääneet mieleen - toivottavasti hyvässä eikä pahassa. Ajatelkaamme siis positiivisesti, sillä mitä ei voi estää se täytyy vain vieläkin kestää. 


Ai että kun ois rahaa... hitsi sentään. Meidän perhe -lehden henkeen laitoin uuden Facebook -profiilikuvan ja tässä on black fridayn tyyliin mustavalkoista Bitmoji rahaa toteamuksin: Ei sen tarvitse olla täydellistä ollakseen täydellistä. 
 
Niska-hartiaseutuni on jumissa ja keskiviikkoinen päänsärky voi tosiaankin olla myös vasemman olkapään jännityskivun heijastumista oikealle ohimoon. Mistä näitä aina tietää? Onneksi on nyt ohi ja ajatus on melkein kuin veitsenkirkas ennen kuin taas sumenee väsymystä, huonoja tapoja, -ruokaa, -juomaa, ilman inspiroivaa aistiärsytystä jne. 


Jotenkin en vain saa ajatusta pois siitä ettei tosiaankaan tunteille mahda minkään niin kauan kuin ne ovat vallalla, vaikka miten järki yrittäisi puuttua tilanteeseen ja pakottaa tekemään toisin. Mitä sinulla on mielessä nyt ja mitä on jäänyt mieleen tähän astisesta elämästä? Pakkohan näitä ratkaisuja on tehdä ja ottaa niistä itsenäisinä ihmisinä täysi vastuu, vaikkei se poista sitä tosiasiaa, että vaikka miten joku ihminen pyrkii toisen ihmisen huomioon ja kilpailee tai on kilpailevinaan toisten heilastajien kanssa, niin se on vain sen hetkinen tilanne ja lopulta kuitenkin se mitä aidosti ja oikeasti itse tuntee jotakuta kohtaan merkitsee (yhteen ihmiseen kerrallaan voi ainakin minun pieni sydämeni kerrallaan olla kallellaan); vaikka välimatkaakin olisi vaikka miten paljon. 

Jos jollakulla on minulle asiaa niin oikeasti soittakoon ja vastaan jos vastaan. Lopulta me kaikki olemme yksin tässä elämässä, vaikka saisimmekin jonkinlaisiin kuvioihin ja rooleihin ottaa osaa, kuten leikkikaveri, kerhokaveri, harrastuskaveri, kisakaveri, koulu-/opiskelukaveri, työkaveri, puoliso, vävypoika tai miniä, vanhemmuus isänä / äitinä, kummeus, sedän / enon / tädin rooli, isovanhemmuus, naapuruus. Olkaamme siis jämäköitä ja pyrkikäämme olemaan reiluja toisiamme kohtaan.

Voi naiset ja miehet kuitenkin miten turhaa energiantuhlausta on mustasukkaisuus kanssasisaria/-veljiä kohtaan, sillä hyvä jos yksi mies/nainen yhdenkin naisen/miehen pystyy pitämään tyytyväisenä, vaikka 100% hetero olisikin. Saatikka sitten kulissi(vapaat)liitot ja nämä tai -sukupuolet ihastuen tyyppiin jos toiseen sukupuolineutraalisti ja oikeasti sitten samaan sukupuoleen seksuaalisesti suuntautuneet välittämättä lainkaan toisen sukupuolen aatoksista, muista kuin toivottavasti kuitenkin äidistään sentään ihan jokainen. 


Mitä tämä maailma olisikaan ilman äitejä ja siittiösoluja lahjoittavia isiä, joita miehiksi omistushaluisesti kutsutaan ja tietysti oikeutetustikin, sillä kyllä lapsi isän mallia tarvitsee siinä missä äidinkin - rakkaus kunniaan kaikkia kohtaan niin parisuhteen solmineita kuin sidosryhmiäkin sekä mahdollisia jälkeläisiä. Oma nuorempi tyttäreni on jäänyt isänmallia paitsi alakoulun toisen kevään suvivirren alla suruviestin saapuessa kotiimme. Mutta mitäs näistä, nämä ovat olleita ja menneitä, nuori aikuistuu ja astuu tähän tämän ajan mahdollisuuksien, unelmien, toiveiden, visioiden, uhkien, kovan koulun ja - hinnan totuuteen unelmien särkyessä pirstaleiksi, arjen tuskiin niin taloudellisiin, fyysisiin, psyykkisiin kuin sosiaalisiin: risainen, resuinen vaan rakas ihka oma elämä, joka meille on annettu syntymän kautta.  

Tuikkikoon siis tämänkin ajan lapsosten silmät joulun odotusta ja ikimuistoisten joulujen järjestelyyn pontta lapsiperheille motolla ei sen tarvitse olla täydellistä ollakseen täydellistä! 

 


( Päivitetty: 29.11.2019 12:43 )

 - Marska


Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Yksityinen 
Roskapostisuojaus: Paljonko on kahdeksan miinus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2019 layout16 - suntuubi.com