Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
27282930123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

RSS

Instagram
 'Viikkotiedotteen aika'
16.05.2020 22:22 | Marska

Mitä sinä haluat nyt, huomenna, vielä tässä kuussa, tänä kesänä, korona-ajan jälkeen, niin itseltäsi, lapsiltasi, jos sellaisia sinulla on, rakkailtasi... Kun vain oikeasti olisimme itsemme parhaita kavereita emmekä pettäisi itseämme luulotellen milloin mitäkin tai roikkuen missäkin... Samuli Edelmanin Reunalla biisi on kyllä hyvä siinä suhteessa, että eihän kukaan halua pudota suohon, mustaan aukkoon yms. Hyviä henkiä ja tuulia tähän hetkeen kuin tuleviin niin Sinulle kuin minullekin... missä kukin kenenkin tahosta/toimesta/pakosta kulkeekin tai pitää sijaa.

Ihmisen rooli, asema, ikä, niin se on kuin kevät ikään täynnä mahdollisuuksia 30:ksi ja tämän jälkeen kuin greisin hullua kesää viisikymppiseksi tai ehkä vähän vanhemmaksikin eläkeikään 65 + ja tämän jälkeen sitten syksyä jolloin hehkutaan ja loistetaan vielä vain kohden talven kuolon kankeutta, jos vain terveyttä ja onnea suodaan ettei satu mitään suurempaa vanhinkoa/onnettomuutta/tapaturmaa pahimmoillaan hengenlähtönä ja miniminä pikku lisäjäynänä elossa. Niin kauanhan tässä elossa on toivoa kuin on tätä eloa.

Löysin tänään jo tämän satokauden ensimmäisiä nokkosia puhdistaen, huuhtoen ja keittäen nämä soppaa tai lettuja varten.

Omaa selkääni on kutittanut ja olen etsinyt kättä pidemmäksi ensin jalkalusikkaa, sitten hopeista pikkutarjotinta ja nyt viimeisimmäksi kynttilänliekinsammutinta ja jo taitaa asettua kutina viimein. Löytyykö sinulta tällaisia 'apuvälineitä' kotoa? Minulle on kertynyt jo tähänastisen maallisen elon aikana ihan hassuja esineitä ja olen sellainen säästäjä, että en oikein halua luopua mistään, en edes yksinäisyydestä, tuskasta enkä kivustakaan. Voi kun vain tavoittaisi samoja sväärejä ihmisten kanssa, ihan elävien ja olevien eikä vain fantasiamaailman, jossa toki ei edes taivas ole rajana vaan se on ihan rajaton maailma kauhuineen ja täydellisyyden kokemuksineen. Itsensä kun oppii tuntemaan, inhoamaan, vihaamaan niin voikin sitten sopeutua ja hyväksyä epätäydellisyytensä ja olla mukana ylentämättä ketään – Luojan kiitos ettei itseään ainakaan, vaan pyrkimään olemaan vain ihan hiljaa saamarin tunarina.

Mitä uutta sinä muuten vielä mielit oppia? Itselläni pitäisi saada tämä tieto- ja viestintätekniikan perustutkinto finaaliin eli tutkintopaperi käteen. Ja sitten tietenkin toivoa, että löytyy töitä millä elättää itsensä, rahoittaa menonsa ja kulunsa sekä nautintonsakin niin viihteen, juoman, ruoan kuin vapaa-ajan valintojenkin suhteen muunkin kuin nettimaailman ja viestintävälineiden yms.

Kevät on yrtti-ihmisten kulta-aikaa ja vuohenputken lehdet on maukkaita maistoin salaattisilppuna voikukanlehtien ja horsman kanssa valkosipulivoilla ja tilkkasella salaatinkastiketta ja sitruunanmehua. Vuohenputkesta saa ilmeisen hyvää piirakkaa...

Eilen sain auton taas alle ja ajoin sillä vain kotiin ja ennen saunaa kävin lähiuimarannalla. Huomenna on tarjoitus mennä viemään kesäsäilöön talvirenkaita ja samalla vaikka ajo-oppilaan kanssa vähän ajella. Vanhemman tyttärenkin auto oli huollossa ja valmistui samoja aikoja.

Katsastelin pari dokkaria Yle Areenasta. Ensin Panoraman: Nettihuijareiden jäljillä ja sitten Ulkolinjan: Kuka pelkää Huaweita? Katsottavat ohjelmat molemmat. En tiennytkään, että Huawei tulee tai on jo 33 -vuotias 1987 perustettu yksityisyritys. Nettihuijauksen uhrina olen ollut pari kertaa ensin euron Niken lenkkareisiin hurahtaneena ja sitten s-pankin tunnuslukulaitesähköpostiviestiin. Mihinhän kolmannella kerralla?

Jos palaamme säiden suhteen vuoteen ja kesään 1987 ei kesä ollut kummoinen, mutta tottakai kesä silti täytellen itse sen 18 -vuotta elokuussa. Tänä suvena on nuoremman tyttäreni vuoro olla 17 -kesäinen ennen syyskuun myötä 18 -vuotiaaksi tulemista. Terveyden, maailmatalouden, politiikan ja uskonnon näkökannasta maailma on varmasti hyvinkin erilainen tänään kuin 33 -vuotta sitten.

Mistä sinä unelmoit ja mitä meinasit sen eteen tehdä ja mitä on osaltasi toteutunut ja tehtykin?    

Vaikka miten tätä eloa lusii elellä ei se keneltäkään vie ihmisarvoa eikä -oikeuksia. Siinähän se onkin tämä tämän elämisen taito, että kestää kaiken eikä tosiaankaan vähättele eikä aseta liian suuria ennakko-odotuksia tai epäilyksiä minkään suhteen vaan vain avoimin mielin on läsnä siellä missä milloinkin onkin... läheisyyttä, lämpöä, rakkautta aidoimmillaan ilman kateutta, mustasukkaisuutta, katkeruutta, kavaluutta ja kieroutta ei saa rahalla eikä edelleenkään voi hinnoitella. Olen rakas ja se riittää. 

Turvallista yötä, kesää ja elämää meille täällä eläville ja tuleville sekä meneville maankamaralle. Yöleffakseni valitsin Kafé Societien ja johan oli pehmoleffaa ja -tunnetta, mutta todellista siinä mielessä ettei tunteitaan voi pakastaa. Vaan vain rakastaa, eikä rakkaus katso ikää, ihonväriä, aikaa eikä paikkaa. Voikaamme hyvin ja olkaamme rehellisiä itsellemme ettemme vaipuisi mielen synkkyyteen ja murheisiin ja murehtisi suotta vaan jaksaisimme olla täysillä mukana tämän elon kuvioissa tarttumatta pulloon, piikkiin tai pilleriinkään suotta – kävi miten kävi milloinkin!

Nukuin tänään pitkään koiran kanssa ja nyt vietän kotilauantaita. Poikkesin ulkoillessa vanhemman tyttären töihinmenoa katsomassa ja käytin koiranpennun lenkillä juoksemassa puistossa. Palatessa ennen vanhemman koiran kanssa pururatailua siistin kukkaset rivaripäätyvuokrakodissa laitellen etupihan kukkapenkkiin narsissinsipulit amppelista ja saunanikkunan edestä talvehtineet ruusut. Takapihalle kannoin yhden kiven ja laittelin heinätupon nurmelta pois kasvamaan keittiön ikkunan alle nurkkaan. Koiranpentu oli kaverina ja kantoi tyhjää ruukkua lelunaan. Pöllänkota olikin tällä kertaa onneksi melko siisti ja muutama nuotiopuukin oli jäljellä siellä aiemmin olleiden taholta. Poimin molemmista suunnista niin pururadan liittymän kuin Pölläskän rantapolun varrelta tupakantumppeja, pari kakkapussia ja potkin muutamia kakkoja pois ihan tienvierestä. Palatessa oli Kanadan hanhipariskunnalla kuusi pientä untuvikkoa uimassa Pölläskän rannalla komentaen lapsukaiset rantaheiniin turvaan.

56 -vuotta sitten sai isäni edellisenä päivänä 25 -vuotta täyttäneen tammikuussa 22- vuotiaaksi varttuneen morsiamensa kotitalonsa pihalla Vennolla ja eilen soittelin äidille tämän viettäessä nyt leskirouvana eläkepäiviä omassa lapsuuskodissaan (silloisessa Koivumäessä nykyisessä Eetulassa), josta kuulemma traktorin kauhaan mahtui hänen muuttokuormansa miniäksi taloon lähtiessään. Odottelee kylään vaan me olemme nyt vähän karenssissa koko sakki, sillä nuorempi on oksennellut ja voinut huonosti pari yötä, eilen näin ja rapsutteli koiraa ja vähän jalotteli pihanurmella avaten varastonoven, jonne vein talvirenkaat. Vanhempi tytär puolestaan käy sairaalassa harjoittelussa ja totesi jo eilen, että liekö parasta ettemme mene lainkaan kukaan nyt kylään ettemme vain vie pöpöjä mummolle (, jos korona on levinnyt tänne pääkaupunkiseudulta).

Eilen illalla katsoin myöskin leffaa ja nyt valitsin oliko se slovakialainen mitä seurasin. Tässä juutalaismies menee saksalaisen ovelle aikoen ampua vanhempiensa tappajan, vaan tämä olikin jo kuollut ja oven avasi ss-upseerin poika. Myöhemmin leffassa nämä kaksikkona kiersivät sota-alueita ja tutustuivat mm. Kylpylän hierojiin, paikallisen pullukkatytön todetessa että syö jo enemmän kuin mitä yhden ukkelin eläketulot ovat. Tästä onkin aasialaisten kunnioitus lihavia kohtaan, että on aikaa ja rahaa syödä itsensä läskiksi. Juutalaismiehellä oli ollut pitkän avioliiton aikana yksi rakastajatar, mutta alkaessaan nauttia tämän seurasta koki hän omantunnontuskia halutessaan jakaa kokemuksensa puolisonsa kanssa, joten päätyi lopettamaan tämän liehakoinnin. Yksi tytär miehellä oli ja vaimo siis kuollut jo kymmenen vuotta aiemmin.

Leskirouvia ja -miehiä piisaa vaan onhan näitä yksineläjiä muitakin eronneita ja karanneita ja karanteenissa olijoita kuin sinkkuja ilman mitään parisuhdeviritelmiä kuten opiskelijoita, kausityöntekijöitä jne. Kun vain osaisimme elellä sovussa niin itsemme kuin toistemmekin kanssa ilman kuolemansyntejä ja etenkin katkeroitumatta ja vailla kateutta, mikä on turmioksi etenkin kateellisen itsensä mielenterveydelle – kuollut vanhin siskoni totesikin lääkkeistään mielenhurjuuslääkkeinä. Vaan ruotsalainen sanoo, että bara normal ja painelee vaikka tennarit jalassa kevätkesämetsään, oisko noita korvasieniä? Keskimmäinen siskoni oli oman esikoisensa ja miehensä kanssa poikennut äitiä tietämässä sekä pojat myös eli kolme veljestä, vaan me emme vielä ole.

Saan olla onnellinen – oikesti vapaa melkein sillä nuorempi tytär on vielä alaikäinen, joten pitää katsoa perään, vaikkei minulla olekaan työtä eikä omaa kultaa jonka kainaloon iltaisin kupsahtaa. Mitä siitä, ei ole pakko mennä töihin ja tehdä niitä työsuoritteita mitä vaaditaan eikä passata tai tulla passatuksi parisuhteessa näytti miltä tahansa 24*7, teki ja sanoi vielä päälle mitäkin tai oli tekemättä ja sanomatta. Vaan seuranani on tuollainen pesään jäänyt nuoremman 11 -vuotislahja elävä eläin, joka toisille koirille on aika ärisiäkin mikäli on uroksia ja sattuu olemaan ärinäpäivä. Millainen päivä sulla on tänään? Hyviä huomisia... kesä se on tämäkin.  

 

 

 

 

 


 - Marska


Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on viisi miinus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja