Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
293012345
6789101112
13141516171819
20212223242526
272829303112

RSS

Instagram
 Tuleeko kultaa mörköjäältä ja ketkä ovat maamme seuraavat 13. viisasta meppiä
26.05.2019 19:02 | Marska

Nuoremman tyttären haku kaverinsa luota vietetystä viikonlopusta on samalla hänen nimipäivänsä. Istahdin hetkeksi tähän pc:lle ennen seuraavaa starttia ja se on kun suuntaamme sakilla töllöttämään illan MM-lätkäfinaalia. Miten käynee? Jännitettävää on ja sehän kannattaa elää ja tunteilla: Suomi vai Kanada…

Kävin äänestämässä ja olipa tällä kertaa hankala saada tasaisen ehdokaskaartin joukosta itselle sopiva äänestysnumero; mikä se minun etujani ajaisi EU-lipun alla meppinä Brysselissä heiluen parhaiten tai alueellisesti sitten tietenkin täältä Savonlinnasta käsin kuka pitäisi politiikassa paikkakunnan nosteessa ja lisäisi me-henkeä, näkyvyyttä, kuuluvuutta, volyymiä, rahavirtoja... Kansalaisvelvollisuuden jälkeen kiersin rantoja koiran kanssa mennen niin Pöllänlahteen koirapuistoon kuin Hölkinkin rannoille vielä melkein Pahassa niemessäkin kurvaten, joskin kääntyen polulta kohden Hölkkiä enkä mennyt tätä pohjukkaa. Ajatuksenani oli tuoda koira kotiin ja mennä latupohjille, vaan olkoon nyt.

Viikolla silmiini osui vitsinpätkä keski-ikäisen pariskunnan riidanpoikasesta aviomiehen todetessa vaimolleen: - Mikäli aiot näyttää vielä 25 -vuotiaalta niin et elä pitkään. Onko ikä numeroita vai mitä muuta se on?

Eilen paistoin mozarellapitsaa ja tein kaurasämpylöitä sekä muffinsseja. Ennen kuin olin saanut nämä tehneeksi olikin koiralla jo kova halu pihalle. Ulko-oven avatessa alkoi ripsimään vaan siitä taivas aukesi ja sadetta piisasi ihan pitkäksi aikaa – jonnii aekoo sannoo savolaenen.

Tänä aamuna herättyä leikkasin ensin hiuksista kuivimpia latvoja ja tämän jälkeen laitoin suklaahoitonaamion. Kasvojen iho tuntuu nyt paremmalta kuin moneen päivään. Äänestysjalottelun ja paluumatkakiemurtelun jälkeen vilkaisin ulkoilunraikasta peilikuvaani ja todellakin olen kyllä äitini näköinen, joskin isompikokoinen kuin hän (ikäarvio tulevan 50:nen vuoden sijaan pyörii siinä 35-40 ei sen yli kuitenkaan). En ole työstressannut enkä kiikutellut lapsia hoitoon, vaan olen nämä itse hoitanut ja nostanut valtiolta etuuksia niin lapsilisinä, asumistukina, alle 3 -vuotiaan kotihoidontukena, elatusmaksuina, työttömyystukina, pikkuisen palkkaakin työsuoritteiden mukaan saaden (tätä voi nykyisin sopia mikäli työtunnit ovat vähäiset ja tällä omalla palkallaan ei pelkästään elä), opinto- ja koulutustukia sekä kulukorvauksia mikäli jotain terveyteen liittyvää on ollut. Se on vain koitettava pärjätä sillä mitä saa ja kokeiltava vain 'halpoja' huveja. Me kaikki kolmekymppiset ja yli jo tiedämmekin ettei ilmaisia ole olemassakaan - isot pojat ja tytöt (aina vanhemmillemme olemme lapsia vain).

Synnyin tyttövauvana ja kasvoin naiseksi lapsuusperheeni kolmantena tyttärenä vaan en kuitenkaan ihan kuopuksena, sillä vuoden päästä synnyttyäni syntyi vielä pikkuveljeni kolmanneksi pojaksi lapsuusperheeseeni. Valintoja ja vikoja sekä virheitä teemme me ihmiset, vaan kaikkien etuhan on, että itse kukin voi hyvin ja hyväksyy sekä oppii tuntemaan itsensä ollen itselleen reilu jätkä ja paras kaveri. Tämän jälkeen on helpompi kohdata muitakin ihmisiä ja pitää kyntensä oikeutena olla elämässä mukana tuntevana, aitona ja rakastavana ihmisenä.  Ei kasvu pidäkään olla helppoa eikä mutkatonta vaan päinvastoin.

Isäni lauloi tenorina mielellään ollen kirkkokuorolainen usean vuosikymmenen ajan. Autoillessaan näin kevätkesää hänen suosikkilaulunsa oli: Ken on luonut sinitaivaan viherjäisen metsän ken? virsi.

Eilen uutismediavirrasta jäi mieleen vähän pettynyt morsian anoppinsa pukeutuessa häihinsä toisena morsiamena, vaan minkäs meille ihmisille mahat (onneksi sentään vaatteet päällä ettei vallan nakuilemaan känynyt), kolttu kuin kolttu. Mitä antaisin neuvoksi nyt avioituville? No tietenkin sen, että vaikka lupautuu toiselle ja haluaa elämän yhdessä jakaa niin aikuisina itsenäisinä ihmisinä sulautuen ja mukautuen vain tilanteiden tullen niin hyvien kuin pahojenkin ja etenkin jos toinen luistaa pois tilanteista tai jättää kokonaan tulematta. Silloin on aika turvautua läheisiin, kuten luontevasti mies äitiinsä ja vaimo isäänsä (jos vielä sitkuttelevat elellä hengissä ja ainahan sitä voi hautausmaalle kummullekin kurvata) ja sitten muihin ystäviin, tuttaviin, harrastuksiin, luontoon, Jumalaan ja vaikka viinaakin saunomisen ja hyvän ruoan sekä tosiystävien kera – avot.

Viikolla oli telkkarikasvona pappi kirjansa kanssa kertoen rakkauden ikuista tarinaa ja sen olevan kuitenkin se kaikkein tärkein asia, jota me ihmiset muistelemme urasta, koulutuksesta, uskonnosta, poliittisesta vakaumuksesta yms. huolimatta. Malmin hautausmaalla on takavuosien missin Armi Aavikonkin hauta ja seuraavalla Stadin reissulla voisi täällä ehkä poiketa, jos on omalla autolla tai muutoin riittävästi aikaa. Armi nimittäin tuli missivuotenaan Juvallekin pyörien oliko se silloin vielä Puurtinen vai jo Osmotex vaatemyymälä kevättä 1977 ja itse pikku koululaisena tyttöryhmänä muiden ikätovereiden kera hänet sain kohdata missivuoden aikaan ennen Dannyshown viihdekiemuroita (ja kiellettyä rakkautta). Hän oli pienen tytön silmissä sen hetken universiumin kaunein ilmestys – kuin enkeli viehättävästi tähtisilmilläänkin hymyillen elämänsä keväässä maailman ollessa avoin maailman joka ei tuolloinkaan ollut riskitön eikä täydellinen); olisipa hän osannut olla vähän vahvempi menettämättä kuitenkään sitä valttikorttiaan eli herkkyyttään ja viattomuuttaan, niin hänenkin korttinsa olisivat olleet ihan toisin jaossa tämän elämän pelikenttien korttikierroksilla.  

Lauantaiaamuna tulin sisälle pihalta koiran kanssa tällä kertaa suunnattuani Rantakoivikkoon. Palatessa juttelin hetken bussia odottavan kaupunkiin menijän kanssa ja jotenkin elämänmyönteisen valoisasti hän totesi erityislapsista, että Jumala puuttuu näiden kautta meidän elämäämme. Niinhän sitä aina toivoo ken lapsia saa, että nämä olisivat kaikin puolin terveitä, vaan lapsensa/-iensa kanssa on eläminen minkälaisen/-sia sattuu saamaan – toivottavasti isänsä näköisten, sillä silloin ainakin on syntyneet oikealle miehelle. Voi miten paljon ainakin minä äitinä toivon tyttärilleni elämäniloja ja -kokemuksia kavereiden kanssa koettuina tässä ajassa ja silloin kun on nuori. Nuoruutta ei voi ostaa ja sen voi vain elää kerran, ei tietenkään kuin viimeistä päivää – vaan rennosti ja tilanteisiin tarttuen, sillä muuten ne menettää. Aikuisenakin saa irrotella ja päästellä, jos vain tilanne antaa myöten ja rahat riittää… turha sitä on 90 -vuotiaana ikäihmisenä sitten yrittää vielä senssimeininkiä – hurmurit, hampaat kuin hapset harvenevat ennen kuin loppuvat kokonaan. Minkälainen ilmestys sinä olet tänään?

Toukokuu vaihtuu kesäkuuksi ja kevätaika muuttuu suveksi koulujen päätöstilaisuuksien ja tokarinjakojen kera viikon edetessä. Miten se tämä kevätkausi on oikein mennyt? Mukavia loppukuun tohinoita ja alkavaa kesää meille tänne kaikille ja lomille koulutyöstä jääville hyvää lomaa! 

 


( Päivitetty: 26.05.2019 19:41 )

 - Marska


Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on neljä plus viisi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2019 layout16 - suntuubi.com