Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
293012345
6789101112
13141516171819
20212223242526
272829303112

RSS

Instagram
 Kohden Helluntaita
22.05.2019 21:07 | Marska

Keskiviikko aamupäivä on pian puolipäivässään ja syömme nuoremman kanssa vapaapäivää pitäen brunssia pitkään nukuttuamme nuostuamme viimein jalkeille. Koiran kanssa tulee lähteä ulos, mutta juon kahvia ja syön mozarella -pitsapalaa samalla hetken näitä ajatuksia raapustaen ylös.

Ajatukset joskin karisivat taivaan tuuliin nuoremman napatessa tämän koneen koiralle aamuraksuja laitellessani ja ollessani tähän tunteettomaan julmuriin pettynyt tahdonilmaisustani huolimatta sanoen ääneen haluten kirjoittaa jotain taas… 

Eletty ja ainakin kulunut ja mennyt elämä ei palaa, vaan voihan tätä taas avata sen verran eilisen lounaan muodossa käydyn jutustelun myötä ollessani itse teini 80’ :lla. Tuolloin ei vielä ollut kännyköitä ja kohdatessa ja/tai lankapuhelimella sovittiin tapaamisista ja kerrottiin mitä kerrottiin.. taisin mainita usein olevani se Vennon Mari, sillä kotiini kurvasi pojanköriläitä kyselemään perääni ennen kuin paikkakuntaa vaihdoin ja Jyväskylään lähdin sekä seurustelemaankin ryhdyin. Naapurin vanha isäntä totesi tästä silloisesta Motopark yms. nuorisosta pillinahkahousuineen ja sifonki(dingo)huiveineen että pitäisi varmaan kopaista jalkoväliä, että tietää kumpaa sukupuolta ovat. Kerran oli kotona kellarissa kerrassaan ihana tuore ruusu maljakossa lihamestarina aloittelevan tanssia harrastavan silloisen nuoren miehen toimesta äitini tämän kauniin kukkasen laitellessa vesiin. En sitten sattunut kohtaamaan vaan olin fillarilla menossa kaverini kanssa tietämättä tulijasta tai muistamatta tätä vissiin Huvirannan tansseihin Virtasalmelle.

Eilen nuorempi kävi pyöräilemässä ja ajattelin itsekin ilta-ajella ennen muuta. Kokeilin joogaamista ja huomasin syvävenytellessä olllut tehnytkin jo näitä liikkeitä, allergiaan auttavaa ainakin. Olen nimittäin niin hiton herkkä tapaus, että yhen kerran…

Kävin yöllä hakemassa vanhempaa tytärtä työkavereiden kanssa viettämästään illasta ja kapunki oli autio ja pimeä kevätpilviyönä. Tasan yksi auto tuli vastaan Laitaatsillassa ja vanhemman tyttären pomot kävelivät puolestaan Sokkarin kulmilla. Ei ollut edes takseja. Liekö Rocksikaan ollut enää auki vähän jälkeen kaksi yöllä? Tätä ennen yritin katsoa leffaa, vaan alkoi niin väsyttää…

Mutta nyt santsikuppi kahvia… ja pihalle!

Eilen oli Nici Lauda kuollut ja tämä lippispäinen bensaa suonissa (rata)autokuski oli taituri aikanaan. Rauha vain hänen sielulleen RIP.

Iltakävelyllä ennen vanhemman hakua työporukan kanssa viettämästään illasta poimin tämän kasvukauden ensimmäisiä kieloja koiran vetäessä itsensä pois valjaista. Aiemmin illalla pyöräilemään meno jäi yritykseksi polkimen irtoamisen vuoksi. Ketjujahan riittää senkuin polkee vain, vaan pitäähän se olla se nasta mitä polkaista lautaan. En antanut periksi vaan otin rullaluistimet alle ja kävin muutaman kilsan sitten niillä kiertämässä ringin. Nyt on toissailtaiset metsä(korva)sienet keitelty neljä kertaa suolavedessä ja sujautin nämä pakkaseen. Poimulehtiä huuhdoin ja laitoin teekannuun hautumaan vihreäksi teeksi teepussin (mustan)teen kera vähän sokeria ja aavistuksen vaniljasokeriakin tähän ripsauttaen.

Koetan saada tämän koneen tämän illan nimissä päivitettyä tähän kesään 2019 - herjaa sen minkä ehtii, kun ei oikein jaksa enää potkia prosessori vääntää eikä koneen levytilakaan riittää saatikka RAM muistikaan. Avautui kuitenkin, niin aihanhan sitä voi yrittää...

Tänään ulostauduin koiran kanssa lähiopetuksettomana päivänä ja sateen myötä lampsimme sisälle. Lähijunaratapuiston ja koirapuiston jälkeen menimme pururadalle könyämään ja koluamaan ensin toisen koiranulkoiluttajan kanssa hetki turistessa käärmeiden punkkisuojelusta kuin puunhakkaajat morjestaen matkalla pururadan reunalla.

Edellisellä kauppareissulla ostin neljä luomubanaania, joista olin ehtinyt jo kolme syömään (kaksi sellaisenaan ja viime yön kuskinaolon jälkeen aamupalaa syödessäni jogurttimysliannokseen yhden pilkkoen) ennen kuin sain tehneeksi banaaanilettuja; laitoin kaveriksi kookoshiutaleita ja hyviä ovat kausihillo mansikka-raparperin kanssa. Nyt on vaihtelevassa metsämaastopolussa likaantuneet ja kastuneet lenkkarit kuivuneet (ainoat ehjät enää) ja näistäkin alkaa toisen kengän kärki murtumaan, vaan vielä kulkee...

Unicorn (yksisarvinen) Jättis on mielestäni ihana - vähän kuin kirsikan- tai omenapuun kukkaset hienon hentoa kevättä satokautta odotellessa. Eilen raaskin tälläisen uutuuden ostaa nuoremman kanssa tämän käydessä asioillaan ja sopiessa treffejä omasta amiskoulupäivästä tullessani.

Vanhempi tyttö ajelee ennen hänen syntymäänsä ostetulla farmari(perhe)Nissanilla Sunny 1994 1.6i; tästäkin saisi hienon ja kauniin auton kunhan vain näkisi vaivaa. Oma ensiautonani on ollut ajokortin myötä elokuussa 1987 sininen VW-passat 1,6 1975, vaan Mikkelin sairaalasta laitokselta minut on kait haettu valkoisella Datsun umpilava-autolla elokuussa 1969. Nuoremman tyttären isukki hommasi auton itselleen kysellen mielipidettäni ja kaksiovinen Cirroen Zara 2-litrasella bensakoneella on ollut nuoremman nimissä 2011 syyskesän myötä ollen äkkikuoleman jälkeen (pian kahdeksan vuotta) ensin kesän kuolinpesän perikunnan ajokki vainajan vakuutuksin tuolloin minulla ja tytöillä ollessa käytössä ollut samainen Nissan, jolla vanhempi nyt ajelee. Tästäkin saisi hienon auton, eikä edes tulisi kovin kalliiksikaan (keula, kartturin puoleinen turvavyön kiinnitys, ilmastoinnin korjaaminen sekä sulakekoteon kannen kiinnitys, kuskin penkin lämmitys ja vielä tuulettimen sisäritilän vaihto näin niinku 150 000 km käytön myötä). Ollapa rahaa...

Onkohan Saimaan vesi miten kylmää... sinne seuraavaksi roskapussin kuskaamisen kera viikkosaunavuron alkaessa kuudelta. 

Olipas sadekuuroilta, vaan ehdin pois alta hetken raikkaassa Saimaassa pulahdettuani ja sikasata-asteisesta saunastakin vielä syntisen lihan hautuessa niin että oli olkapäät kyllä palaa vettä tulikuumalle kiukaalle nakatessa. Suihkutin ja tuuletin saunaa avoimesta ovesta. Ei ollut ollut muita saunojia, niin nouseehan se vähän suuremmankin saunan lämpötila.  

Tyytymättömyys se se on minun voimasanani ollut, on ja tulee olemaan. Jos ei tyydy johonkin niin on sitten sitä ilman. Vaan elää pitää valintoineen, vikoineen, vaiheineen ja virheineen meidän ihmisten ja jatkettava sekä jaksettava vain… pitkää päivää ja vielä vain Juhannukseen entisestään piteneviä päiviä kesän valoa kohden - Helatorstait ja koulujen päätökset toki vielä tässä sitä ennen!


( Päivitetty: 22.05.2019 21:29 )

 - Marska | Kommentoi



 Äitienpäivän aattona
11.05.2019 17:19 | Marska

Äitienpäiväviikonloppu on käynnissä. Hyvää viikonloppua kaikille lapsille ja äideille niin jo oleville kuin tulevillekin, ja meneville – mitä tämä maa vielä päällään kantaa ja näkee sekä kestää!

Eilen ATK -hankintojen aamupäivän kuuntelun jälkeen käytyäni syömässä keittolounaan kurvasin ajella orvokkikaupoilla niin Tokmannilla (josta orvokit olivatkin jo loppuneet ostellen suklaata ja koirankakkapusseja) sekä Prisman kesäpihalla. Ystävällisesti kassa korjasi ostokseni euroa edullisemmiksi ja tämähän vain sopi. Paluumatkalla piti minun vielä tankata, sillä bensavalo alkoi palamaan jo mennessäni amikselle aamulla. Teboilin kylmäaseman mittarikaan ei inahtanut joten uudelleen käynnistin tämän.

Kännykkäni öinen Samsungin laitteistopäivitys on saanut koneen hieman epävakaaseen jumitilaan. Eiköpähän tuokin tuosta jälleen tokene.

”Elämä on tylsää ja turhaa. Me aloitetaan suurin odotuksin, sitt me luovutetaan. Me tajutaan, et me kuollaan eikä me ikänä saada vastauksia todella tärkeisiin kysymyksiin. Me kehitellään monimutkaisia ajatusrakennelmia eri tapoihin tulkita todellisuutta, mut me ei oikeesti saada lisää tietoa isoista asioista, todellisista asioista. Kaiken kaikkiaan me eletään lyhyt, pettymysten täyteinen elämä, ja sitten me kuollaan. Meidän elämä on täynnä paskaa, kuten urakehitys ja suhteet, ne on vai lumetta kaiken turhan päällä.

  • Granty oli 29 -vuotias eikö vaan? Peasbo arveli.
  • Pari vuotta sinne tänne… kuka vittu välittää? Nuori kaveri. Äiti pienen lapsen kanssa jäi, pahalta tuntuu… sit on noita vanhoja vittupäitä… Lenny viittasi vihaisesti nurkkaan, jossa istui vanhoja herroja pelaamassa dominoa. - … Vittu ne on elänyt elämänsä! Vittu pitkän ikänsä! Ja ne vaan vittu valittaa! Granty ei vittu koskaan valittanut. Yks hienoimmista ihmisistä, mitä mä oon ikinä tavannut.

Sitten hän huomasi kolme muuta kaveria, jotka tunnetaan nimillä Spud, Tommy ja Second Prize, istumassa pubin toisella puolella.

  • Ja noi vitun nistipaskat, Billyn veljen kamuja. Ne mulkut on vittu kaikki kuolemaissillaan aidsiin. Tappavat ittensä. Se on niille vittupäille ihan oikein. Granty vittu arvosti elämää. Noi mulkut tuhlaa omansa! Lenny mulkoili niitä vihaisesti, mutta ne olivat niin uppoutuneita omaan keskusteluunsa, että Lennyä ei huomattu.
  • Lenny, ota iisisti. Älä sekoile. Ei tässä nyt ruveta haukkuun muita. Noi pojat on ookoo. Siinä on Danny Murphy. Harmiton kaveri. Tommy Laurence, sähän tunnet Tommyn, ja Rab, Rab McLaughlin, joka oli joskus hyvä futari. Oli Man Unitedissa. Noi jätkät on kelpo heppuja. Paskat, nehän on sun kaveris kavereita, sen joka on sossussa töissä. Mikä sen nimi nyt on, Gav.”

Welsh Irvine: Trainspotting

No nyt syntyy smokieyeysia nuoremman kokeillessa uutta tyyliä ja hienolta näyttää.

Illalla kävin koiran kanssa Aholahden hiihtokeskuksen lammen kierrolla ja kuskailin nuorempaa kavereidensa kanssa. Iltasalamat ja ukkosenjyrähtelyt saattelivat sateen alkaessa yh-äidin koti-illan viettoon. Aamusta hain bilettäjät kuskaten kotiin ja poikkesimme tällä aamunvauhdilla käydä nuoremman isänäidin haudalla Kesälahdella. Nyt on äitienpäivähauta kauniina keltaisella miniruusulla krookuksien ympäröimänä, juhlatuli palamassa lyhdyssä ja orvokkokori aseteltuna lyhdyn juureen. Kuunlijat ovat ilmeisemmin talvehtineet ja nostavat loppukevään ja alkukesän myötä kasvunsa tulevaan suveen molemmin puolin hautakiveä.

Mennessä ajelimme Kerimäen kautta ja poikkesin Raikuun kanavan Salpalinjalla tytön istuessa koiran kanssa autossa. Kaivannaista ja betonia kerrakseen vaarakyltein liikkuminen omalla vastuulla tällä sotahistoriallisella alueella. Parissa poterossa oli vielä jäätä ja vettä niin paljon ettei ollut asiaa sisään vaan enempi kankaalla ollut keskusyksikkö oli kuiva käydä kurkkaamassa.

Tullessa puolestaan ajelin nuoren ja tämän koiran kanssa Punkaharjulle, jossa tankkasin bensavalon alkaessa palamaan jo ennen Rajavaaraa.

Mitäpä tässä nyt tänään vielä muuta, päivän tiskit on tiskattu ja paistoin makaronilaatikkoa vaaleasta soijarouheesta sekä tein joulukinkkukuutioista pyöreän piirakkavuoan. Nyt on nämä hommat hoideltu ja oliskin iltaulkoilun aikaa ennen saunaa.

Jotenkin nöyräksi veti Raikuussa käynti ajatellen ihmisten oloja silloin kun näitä Salpalinjoja on vedelty (Miehikkälän Salpalinjalla kannattaa myös poiketa, mikäli Kaakonkulmalla liikkuu – täällä on hyvin hoidettuna juoksuhautaa yms. mitä tarpoa). Huomenna on Äitienpäivä. Meillä kaikilla on niin biologinen isä kuin äitikin vaan me kaikki emme ole isiä emmekä äitejä, joten muistakaamme omiamme tai ellei näitä enää ole elossa niin hoidellaan haudat asialliseen kuntoon. Jaksamista ja venymistä toivoo tämänkin ajan ihmisille syyttelyn ja syyllistämisen sijaan. Ei ole lasten vika, että he ovat olemassa vaan lapsia suodaan ja annetaan ihmisille aikaan kuin aikaan elämään, olemaan ja kasvamaan taimesta kokoisekseen ja näköisekseen.

Nytkö se menneisyyden taakka tippui harteilta – no johan tuo oli aikakin, sillä olen jo 48 suvea nähnyt ja nyt näen 49 suven täytellen sen 50 -vuotta elokuussa sulan maan ja kesän kukkimisen myötä sen kypsymisen aikaa kesän loppuhehkujen loisteessa. Ei muisteta ja muistella pahalla, vaan hyvällä vaan ja ollaan onnellisia sekä yritetään vielä nauttia tästä elämästä mikä meille on annettu.  

Omaa äitiä ajelimme käydä onnittelemassa viikko sitten lauantaina ja viikolla äiti poikkesi veroasioissa Savonlinnassa. Nyt emme tänne suunalle mene, vaan kolme veljeä sekä isosisko ovat varmaankin huomisen Äitienpäivän merkeissä jollain tapaa yhteydessä elleivät vielä ole olleet lapsineen ja onpa vanhimman veljen tyttärellä kaksi pientä poikaa jo seuraavaakin polvea isomummoa onnittelemaan. 

Pellollinen kanadanhanhia, neljä juotsenta sekä yksinäinen tepasteleva kurki olivat peltoaukeilla ajellessamme käydä Pohjois-Karjalassa ja vetipä jänis vielä Villalan nurkilla kovaa kyytiä tienpengermältä pinkaisten metsään. Luontoarvoja ja kesän kasvuja riittää meillä täällä Suomessakin, kun ei vain nyt kovin kylmää olisi kylvöjen yms. jälkeen että taas uutta satoa saataisiin! 

 

 


( Päivitetty: 11.05.2019 17:39 )

 - Marska | Kommentoi



 Toukokuuta - kohden eurovaalia, -viisuja ja äitienpäivää
05.05.2019 12:14 | Marska

Tulen iloiseksi lukiessani ja ymmärteässäni niin itseäni, muita ihmisiä, elämää kuin sen vaiheitakin omien kapasiteettien rajoissa kuitenkin aina vain paremmin. Tulen puolestaan surulliseksi siitä, miten helposti ihminen masentuu, lannistuu, on johdateltavissa harhaan ja suorastaan petkutettavissa. Kuunnellessani viikon datanomioppia niin hankerahoitusta kuin verkkoviestinnän palvelin pölinää latasin ensin ilmaisen pdf -tiedoston, siitä millainen oppija sinä olet ja sitten tutkailin verkkokaupan yhtä tarjoajaa. Tietovuodot ja -varkaudet johtavat rahavirtojen siirtymiseen tuotekehittelijöiltä ja alkuperäisiltä yritystoimijoilta voroille; valpashan sitä tulisi olla, ettei tällaista pääsisi tapahtumaan. Miten saadaan Suomi ja sen kansa takaisin globaaliin kaupankäyntiin potentiaalisena kilpailijana kestävään ympäristöarvoja arvostavaan ja vielä tuottavaan kehitykseen? Me osaamme, voimme ja pystymme vaikka mihin.

Nuoremman kirjastolainat erääntyivät, joten laitoin ne palautusautomaattiin ja kävin vilkaisemassa vielä lehtilukusalissa kevään 5/2019 Tiede lehteä viikolla yksi päivä lukaisten pari artikkelia lehdestä, niin persoonallisuuden kehittymisestä ja muuttumisesta kuin tekoälyn tulemisesta (Google -kääntäjässä tämän jo näkeekin ja lueskelen Pravdaa lähes päivittäin tekoälyn kääntäessä vikkelään sivut, ei kyllä ihan kieliopillisesti oikein, mutta ymmärrettävästi – se riittää; ai että ollapa rahaa niin voisi mennä vaikka Jäämerelle kokemus-elämysristeilylle Murmanskista Pohjoisnavalle). Persoonallisuudesta sen verran, että ei kenelläkään pitäisi olla mitään hätää, vaan meidän persoonallisuutemme muuttuukin paljon luultua herkemmin. Miten tätä sitten mitata? Psykologia lähtee viidestä osa-alueesta: avoimuus uusille kokemuksille, tunnollisuus, ulospäinsuuntautuneisuus, sovinnollisuus ja neuroottisuus eli tunne-elämän tasapainottomuus. Testitulokset eivät kuitenkaan ennusta kovin hyvin sitä, miten ihminen käyttäytyy tosielämän paineissa tai joutuessaan kohtaamaan tekojensa seuraukset. Käyttäytyminen vaihtelee tilanteiden mukaan. Lisäksi testin viisi osaa jättävät eittämättä kartoittamatta erityisesti epätoivottuja taipumuksia, kuten aggressioa, vieraantuneisuutta, julmuutta ja manipulatiivisuutta. Eikä edes itsevarmuuskaan ole kunnolla nähtävissä tutkimustuloksissa. Entäpä sitten herkkyys? Persoonallisuus artikkelissa oli viisikohtainen minuus voi kadota osio ja lukaistessani nämä olen omakohtaisesti törmännyt ja kokenut näistä jo 3-4; mitä sitten tehdä, jos ei olekaan enää se mikä on ollut – mikä sitä sitten on? Ensisijaisesti ihminen.

Mitä olemmekin ja miten tätä ilmennämme elämässämme, sopii tähän tietenkin kuolemattomat Shakespearen sanat: ”Ennen muuta tämä muista, poika: ole rehellinen itsellesi.” Hamlet 1:3 Vaikka miten ihannoimme useita seksipartnereita, haaveillemme ihastuksistamme tai kieltäydymme koko hommasta on tämä vain tunteilua; se mitä teemme kenenkin seurassa ja kustannuksella milloinkin tekee sitten tästä elämästä elämisen ja jättää jäljen sekä punoo verkon, jossa toki olisi hyvä olla menettämättä itseluottamusta ja edetä kohtalon ja karman suomin askelein.

Elämän kolhimana olin itsetietoisen tärkeä ja oman elämäni keskipiste ensimmäisen lapseni syntymään saakka lapsuusperheeni pikkusiskona. Tästä toivun edelleen ollen ihan varmasti hyvinkin erilainen persoona ken minut tunsi silloin ja näkee nyt tai seuraa miten elän ja toimin (Iltiksessä oli hyvä juttu siitä, miten naiset kokevat miehet ja parisuhteen; tässä kolahti etenkin juttu, että eihän naisen pidä ja saakaan muuttua vaan kyllä se on suhteen mies joka pettää, jättää, lyö, juo, räyhää ja muutenkin poukkuroi perhetapaamisilla ja loistaa poissaoloilla jne).

Kesän lämpöön ja auringonnousuista laskuihin käy tie – valitettavasti monet tuntemani eivät tätä pohjolan suvea 2019 ole enää elämässä, kokemassa ja jakamassa… Everlahden uimarannan rantavesikin on niin peijakkaan alhaalla, että olen kurvannut ajella saunan lämpinä ollessa Laitaatsillan laiturin portailta pulahtamaan veteen, vaan eilen menin taas Everiin kasvoihin piiskatessa tiskirätinpalasen kokoista räntälunta. Katsoen autiota hiekkarantaa hyvin raikastuneena ja Saimaakylmävedenmärkänä - mikä lie pintaveden lämpötila? Mihin sinä autoa tarvitset tai tarvitsisit jos sinulla olisi ajolupa ja kärri ajella? 

Hyvää toukokuuta - arkea, aattoa, pyhää, työtä, koulua, lomaa, erilaisia kokemuspäiviä, odotuksia valmistautumisia, juhlaa, hupia ja hulvatonta kuplivaa ja kuovuvaa maun mukaan kuivasta, puoleen ja makeaan; toivotaan että kaikki hyvin menee niin laulelot, meppien valinnat, kevään todistuksen kouraansa saavien juhlavalmistelut yms.   


( Päivitetty: 05.05.2019 12:31 )

 - Marska | Kommentoi



 Kohden kesää 2019
28.04.2019 09:49 | Marska

Viikonlopun mietteitä:

Lauantaiaamu on käsillä… eilen jo ajattelin taas raapustaa ajatuksia, mutta olinkin niin kuitti, etten jaksanut. Pikku koiran kanssa kevääseen kulkemaanhan tuota pitää pian lähteä, kunhan nyt ensin pyykkilasti on pyörinyt ja levitän tämän kuivumaan.

Brittinainen oli tehnyt dokumentin sikiöaikaisesta kirurgiasta selkärankahalvaukseen ja vesipäisyyteen (kertakaikkiaan hienoin tuloksin) ollen itse alaraajoista halvaantunut ja pidätyskyvytön nuori nainen syntymästään saakka. Loppuspeakissä toimittajanainen totesi olleensa äidilleen kiitollinen siitä rohkeudesta ja voimasta mitä vain äideillä on viedessään perhettään ja sen jäseniä omina lapsinaan ensin raskauden loppuun ja sitten vielä tähän elämään sen kasvuihin ja sitten vaan elämään tappelemaan, tarinoimaan, tunnelmoimaan, tunaroimaan.. kasvun henkisesti toivottavasti tietenkin jatkuen ja jalostuen koko elämän. Tämän hienompaa laskeutumista tulevaan loppukevään ja alkukesän juhlintaan ei olekaan kuin tämä toteamus niin tähän veteraanipäivään kuin tulevaan vappuun (kevään, ylioppilaiden ja työn juhlaan) kuin itse toukokuun toiseen sunnuntaihin äitienpäivänä, helluntaihin kuin koulutyön päätökseenkin.

Jotenkin kävin kyynelehtimään ajatellen ihmisiä ja tietenkin vain yhtä ihmistä (ihmiselämämetsämassasta puuta – niin hyvää puuta) ja sen elämää: toivottuja ja odotettuja vai vain velvollisuutta perillisen saattamiseksi maailmaan vai sattumaa ja yllätystä vain. Elämä on…

Takki on siis tyhjä tämän pyörätuolinaisen sykähdyttäessä ja liikuttaessa; pyykkikonelastikin pyöri jo, joten antaa olla nämä kirjalliset tuotokseni nyt tässä tällä erää – kunnes taas palaan…

Come back: Huhtikuulle alkaa olla aika sanoa hyvästit – tiistaiaamun herääminen myötä koittaakin toukokuu. Eilen olin jotenkin syvissä vesissä ja mietteissä tästä eletystä elämästä ja/tai tietenkin monelta osin elämättömästä säästöliekkivaiheen iskiessä lapsenteon myötä neitsytmariamyyttilegendamaisesti minunkin harteille silloin kauan sitten eli esikoinen täyttää elokuussa 2019  jo 22 -vuotta (ja parin päivän päästä tämän jälkeen tulen itse sitten sen 50 -vuotta).

Illalla ajelimme ystävättären kanssa käydä Nätkillä Patapubissa (kertakaikkiaan rautainen mieskaksikko hääri ravintola-asiakkaiden palveluksessa) ja asiakaskanta oli kait suurimmalta osaltaan lähiösakkia. Edullisemmat juomat ja Sandelsia hanaoluena kesän lämmössä nauttia vaikka terassilla (kannattaa poiketa) sekä niitä muistoja tulvi freesattuun ravintolaan astuessa etenkin naistenhuoneeseen poiketessa lähtiessä. Ollapa ollut silloin 1994-96 näin hioutunut ja jalostunut silloinen nuori nainen. Tunteidensa ja vaiheidensa kanssa meillä täällä elämässä on vain jokaisen pärjääminen niillä henkisillä yms. eväillä mitä satumme omaamaankin.

Vielä minua olisi kutkuttanut poiketa yökerhoon clubillekin, vaan laskuja on muillekin jakaa ja ystävättärellä oli koira kipeänä, väsymystä sekä myöskin rahapulaa tilin kolahtaessa maanantaina kuitenkin onneksi hänelle ja kaitpa niitä etuuksia taas minullekin jotain on tullakseen, että vaivoinkin vain eteenpäin tässä elämän rattaan pyörässä jytkähdän.

Hyvää tätä ja tulevia kesäpäiviä kevään muuttuessa kesäksi 2019! 

 


 - Marska | Kommentoi



 Koittaahan se pääsiäinen viimein tänäkin vuonna - kohden Palmusunnuntaita
11.04.2019 13:18 | Marska

Illalla kävellessä iltapissillä käyttää koiraa kylätiellä oli ilmassa syksyn tuntua ja tänään tempaistessa verhot auki, avautui takatalvinen aamu käsille. 

Lapsena/nuorena näin unen, että kuolen 32 -vuotiaana kaikin puolen aina riskejäottavana elämän seikkailijana – ja mitäköhän seuraavaksi? Ketä ja mitä rakastaisi? Mustasukkainenhan ei ole se joka rakastaa, vaan se joka tahtoo, että häntä rakastetaan. En kuollut, vaan sain toisen tyttären syyskuun puolella tullessani elokuussa loppuraskauden myötä 33 -vuotiaaksi. Nyt olisi sitten 50 -vuotta tuloillaan elokuussa. Oikesti kyllä näytän, koen ja olen kuin 35 -vuotias. En sano, etteikö vituttaisi, potuttaisi ja suututtaisi kaikin puolin monetkin asiat – vaan minkäs mahat. Jos vihata haluat niin antaa palaa, kyllä kestän, vaan jos rakastaa aiot niin mistä sen muutoin saa selville kuin osoittamalla tämän. Eilen kuultuna laulun sanoihin ’uskoen’, että jokaiselle jotain eli ei kenelläkään mitään pätee kyllä ainakin omassa henkilöhistoriassani, että pitäkeekin sitten silemällä ettei se Mar ainakaan sua mittään. Tää ounnii vaun Suomi ja savo ja kyläpahanen mustan virran rannala kököttäessä kivikasannii vielä kolomine pystyssä sojottavine toninee. Ei kai sitä pitäis olla muista kuin itsestään huolissaan, vaan minkäs mahat et jos on jotakuta päässyt lähempää syynäämään niin huoli jää miten kukin pärjää ja elämä rullaa...  

Kyllästyttää, väsyttää ja vielä turhauttaa kuin ikuinen leima ja syytös otsassa ettenkö muka tiedä ettei se ole sinun – mikä muka ei ole minun? Tässähän minä nytkin olen ja en todellakaan omista muuta kuin oman itseni ja yritän saattaa nuorenikin jaloilleen pärjäämään ja taistelemaan leivästään ja paikastaan auringossa. Kenenkäs syy se on, että Sinä olet olemassa? Paljaina, verisinä, limaisina ja ihan avuttomina tänne Tellukselle on tultu tarpomaan ja kun kuolo koittaa niin mitään ei sille tiellekään täältä saa mukaansa. 

Nuorempi tytär on viihtynyt kaverinsa luona, vaan onhan se pakko aina välillä pyörähtää kotonakin. Aiemmin viikolla ajellessamme käydä Prismassa kaupalla nuori oli minulle vihainen ja syynä oli  kuulemma tyhmät puheeni, tietämättömyyteni sekä vielä auton laittaminen ihan väärään Prisman parkkiruutuun hänen mielestään. Nuoruus ei ole helppoa ja yksin hänen kanssaan on tullut tarvottua tätä elonpolku tähän asti…  aika näyttää mitä tästä nuoresta on kasvaakseen. Eihän se hänen syynsä ole, että on olemassa ja omasta puolestani olen yrittänyt tehdä parhaani ja toki merkki onnistumisesta on tämä vihastumisen ilmaiseminenkin. Uskalsitkos ite nuorena temppuilla ja kiukutella vanhemmillesi tai siis äidillesi? 

Uskokaamme ja olettakaamme, että tosissaankin kaikki on hyvin ellemme tiedä varmuudella miten asiat ovat, siteeraten Mauno Koivistoa. Hyvää tulevaa vaalipyhää ja Palmusunnuntaita - liekö minkälaisia virpojia liikkeellä? 


( Päivitetty: 11.04.2019 13:43 )

 - Marska | Kommentoi