Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Hau hau... ja hyviä vointeja ja ulkoiluja kaikille 'koira'kavereille! 

 

Perheen vanhempi tytär asuu poissa kotoa jo kolmatta vuotta ja kimppa-asuu nuorenparin elämää toissa juhannuksena armeijasta kotiutuneen poikakaverinsa kanssa muutellen aika lähelle minua syksyn tullen. Eilen aamujalottelulla kävin jo vinkumassa ja raapimassa ulko-ovea päästen iltakylään nuoremman tytön kanssa äitin mennessä Tuomiokirkkoon Lähitapiolan sponsoroimaan joulukonserttiin. Sain muuten jo hyvissä ajoin ennen adventtiaikaa koirien suklaakalenterin tulijaisena vanhemman tyttären tullessa käymään. Ja tänäänhän aukeaakin jo kolmas luukku; milloin saanen herkun kun aamulla piti lähteä näitä nuoria naisia kuskaamaan koulupäivään ja jäi suklaa saamatta lähtöhötäkässä? En syö tätä kokonaisena hotkaisten, enkä edes murusteltuna muuten kuin ruokakupin muun sapuskan seassa - on sen verran outoa evästä, että onkokaan tämä edes tarkoitettu muka meille koirille. Kaitpa se on... vaan enköhän minäkin totu tähän makian perään näin kerran vuoteen!

Koti-ikkunasta kurkin mitä pihalla tapahtuu ja odotan milloin tullaan kotiin. Tänään on jo marraskuun 20. Lapsenoikeuksien päivä ja lapsiperheitä ulkoilee vaunujen sekä rattaiden kanssa pikkuväen kera ja noita lähikyläkoululaisia kuskaillaan erilaisilla ajopeleillä, kipittelee omilla kintuillaan sekä sotkee fillareillaan ohi isompien yläkoululaisten norkoillessa aamutuimaan bussipysäkillä kyytiä odotellen ellei sitten jätä ihan viime tippaan lähtöä ja joudu juoksemaan ehtiäkseen aikomaansa vuoroon. Illalla oli jo sen verran rapsakka keli että iltalenkillä kuljetutti metsäpolkuja monta kilsaa. Hyvähän niitä on kipitellä näillä pikku kintuilla ennen lumia ja lumien aikaan sitten lumeen tallattuja polkuja pitkin. Jos pelästyn jotakin tai minua ei huvita nyt mennä juuri siihen suuntaan emäntä kyllä nappaa sylkkyyn ja kantaa pahan paikan yli. En jaksa kauaa olla eri mieltä ja iloisena häntää heilutellenhan sitä kannattaa mennä uusiin seikkailuihin, hajuihin, tuuliin ja tilanteisiin.   

Elokuun 1. vietin synttäreitä - olin vanhemman tyttären mukana sen kaverin mökillä ja uin, olin uimapatjalla ja laiturilla sekä juoksentelin vapaana niin ulkona kuin sisällä. Oli niin hauskaa etten seuraavana päivänä oikein jaksanutkaan mitään muuta kuin maata. 

Olen pieni viisivuotias koirapoika (Otto) Romeo. Olen sekarotuinen-mix (chihuahua-jackrussel-beagle) - eniten minussa on chihuahuaa, sillä puolet minusta on tätä isäni perua ja äitykältä sitten toinen puoli.

Omaan huonon hammasluun ja siksi minulla on nyt ensin hammaskiven poiston jälkeen hampaitakin jouduttu ottamaan pois. Mitäs noista hampaista jos huonoja ovat, pärjäähän sitä vähemmälläkin. Suussa on nyt vielä lisäksi tikkejä,  joiden pitäisi sulaa parantuessaan itsestään.

Ulkona tarkenee ainakin näillä lämpötiloilla jo ilman takkia pelkällä pannalla tai valjailla. Saa nähdä pysyykö lämpötila syksyyn asti lämpenevänä. Lumen alta sulaneessa maassa on mukava vähän revitellä ja tätä haistella. 

 

Kesä menikin jo ja syystulet ja -sateet ovat saapuneet Savonlinnaankin. Kesällä tuli uitua jos minut veteen kannettiin kohden rantaa ja jo vain se virkisti ja viilensi kerralla. Lisäksi leikin pihalla pallolla, tein uimarannalla muutamia kuoppia, käväisin ottamassa keinukyytiä ja trampoliinillakin olin. Kellarpellon koirapuistossa poikkean melko usein ja toisinaan siellä on ollut muitakin koiria ja joka kerta minulla teetätetään temppu mennä jätepaljun viereinen liukumäki. Joskus menen sen useampaankin kertaan! Syön raksuja ja juon raikasta hanavettä ja ulkoilen aamun-illoin ja muutoin köllöttelen ja huilailen ellen sitten intoudu ikkunasta tuijottamaan ja vahtimaan ohiliikkujia tai leikkimään... 

 

 

 

 

 

©2018 layout165 - suntuubi.com